perjantai 17. helmikuuta 2017

Globalisaatio on Chuck Norrisin nyrkki

Kuva: NASA Goddard Photo and Video on Flickr
Creative Commons lisenssi
Ihmiset uskovat eri asioihin. Heille kerrotaan niin paljon satuja, että osaa niistä pitävät jo totuutena. Näillä uskomuksilla ihmiset on saatu kautta historian ryhmittymään valtaa käyttäville mieleisellä tavalla milloin minkäkin identiteetin taakse. Maailmassa on ollut pitkään käynnissä jatkuva integroituminen, globalisaatio. Lyhyesti sanottuna kysymyksessä on ihmisten, yritysten ja valtioiden hallitusten vuorovaikutuksen ja kaupankäynnin lisääntyminen, jonka moottorina on resurssien tehokkaan jakamisen ja suurempien markkina-alueiden tuomat edut. Globalisaatio parhaimmillaan on sitä, että suomalaisesta kaupasta saa appelsiineja talvella, tavaraa ja palveluja internetistä ja sitä, että suomalaisilla tuotteilla on kitkattomat maailmanlaajuiset markkinat. Se on sitä, että arvoa tuovat asiat jakaantuvat tasaisemmin eri maiden välillä ja tuotanto tapahtuu siellä, missä se on kustannustehokkainta. Globalisaatio on ideoiden, tavaroiden, palveluiden ja arvojen vaihtamista yli kansallisten rajojen. Se asettaa paikalliset totuudet kyseenalaisiksi. Se, mikä tekee globalisaatiosta vastustamattoman voiman, on sen perustuminen verkostovaikutukseen, jossa kokonaisuuden arvo on paljon suurempi kuin yksittäisten toimijoiden yhteenlaskettu arvo. Montako sellaista ihmistä tunnet, jolla ei ole kännykkää?

Globalisaation hintana on ollut matalasti kouluttautuneiden taloudellisen tilanteen heikkeneminen maissa, joiden taloudellinen asema on ollut kansainvälisessä vertailussa keskimäärin muita korkeammalla eivätkä ole heränneet hyödyntämään muutosta täysin. Myös muita ongelmia on. Vapaakaupan nimissä tyrkytetään sopimuksia, joissa vapautta edustaa lähinnä vapaus vastuusta. Globalisaatio on tehnyt olot tukalaksi ihmisille, joiden varautuneisuus uusien asioiden kokemiselle sulkee heidät yhteiskunnan ulkopuolelle mattimyöhäisinä. Heille, joilla on voimakas kokemus omien arvojensa hyvyydestä ja ennakkokäsitys erilaisten arvojen huonommuudesta. Syy ei ole globalismi vaan näköalaton politiikka, joka tiedostaa ilmiöt vasta, kun ne ovat murtumassa oven läpi ja olettaa, että tavalliset ihmiset osaavat olla rationaalisia standardimallisia kuluttajia. Näköalattomuudesta globalisaation suhteen ei voi syyttää esimerkiksi Kiinaa, joka oli varsin sulkeutunut, mutta ymmärsi silti hyödyntää globalisaatiota ajoissa, luotti kansojen väliseen yhteisymmärrykseen maailmanlaajuisen ongelman korjaamisessa ja on sittemmin avautunut huomattavasti. Kiinalla on toki ongelmia todellisen harmonian tavoittelussa, mutta nyt sillä on paremmat edellytykset ratkaista niitä. Meidän haasteemme on vastaavasti korkealuokkaisempien palveluiden ja tuotteiden tuottaminen kauempana monikansallisten yritysten intresseistä ja lähempänä kansalaisten sekä pienyritysten intressejä. Todellinen haaste on oppia ymmärtämään muiden ryhmien arvoja ja omaksua niitä muodostaen loogisen kokonaisuuden kestävälle kehitykselle ja kaupankäynnille.

Kiertotalouden rakentaminen ja resurssien entistä tehokkaampi jakaminen kansalaisten tasolla ja kansainvälisesti on tässä kehityksen vaiheessa olennainen hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen edellytys ja myöskin globaali ilmiö, josta ulosjäämisellä olisi vakavat seuraukset. Tuotteet, jotka ovat meille nyt huipputeknologiaa ja rakennetaan palasista ympäri maailmaa voidaan rakentaa tulevaisuudessa entistä halvemmalla, paikallisemmin, automatisoidusti ja paremmin kysyntään mukautuen ja uusiomateriaaleista. Keinoälyn kehitys ja robotisaatio tekee ihmistyötuntien käyttämisestä monessa työssä tarpeetonta. Älykäs kone täyttää edullisesti meidän perustarpeemme ja sellaisen älykkään koneen kokoaa vaikka lapsikin. Bioteknologia, nanoteknologia ja fysiikan harppaukset mahdollistavat meille asioita, joita emme osaa edes kuvitella vielä ja tekevät tarpeettomiksi asioita, joiden tarpeen jatkumiseen poliitikot vielä luottavat. Yksi sellainen olettamus on, että ihminen kuolee vanhuuteen. Toinen varsin vakava ajatteluvirhe on, että ihmiset eivät koskaan opi olemaan ihmisiksi. Tänään syntyvillä lapsilla on teknologian avulla mahdollisuus jo nuorena ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja tämän mielen sisäistä asioiden tulkintaa. Kognitiivisen neurotieteen ja tekoälyn symbioosi mahdollistaa myös maailman, jossa ihmiset ovat mieleltään terveitä, eivät enää pelkää turhia ja kykenevät nykyihmisen näkökulmasta käsittämättömiin kognitiivisiin suorituksiin. Aika keksinnöstä massatuotantoon kutistuu käytännössä olemattomaan. Tulevaisuuden todellisuus on niin täynnä mahdollisuuksia, että meidän on nyt syytä valita harkiten millä periaatteilla haluamme niiden toteutuvan. On syytä erottaa tieto oletuksista ja pysyä perillä siitä, mitä juuri nyt tutkitaan.

Kehityksen vauhti ja sen epätasainen jakautuminen valtioiden sisällä huimaa kuitenkin monen päätä ja synnyttää pelkoja. Mm. voimakkaasiin hierarkioihin perustuvien ideologioiden ja dogmien seuraajat, joiden oma identiteetti on suurissa määrin näiden hierarkioiden määrittämä, ovat erityisen haavoittuvaisessa asemassa; erittäin stressaantuneita, kärsivät olosuhteidensa vuoksi heikommista mahdollisuuksista vaikuttaa ympäristöönsä ja heikommista mahdollisuuksista selviytyä. Se on synnyttänyt populistisia liikkeitä, jotka käyttävät häikäilemättä hyväkseen näiden ihmisten hätää matalilla kustannuksilla luodun oman poliittisen uran ja vallan edistämiseksi. Se luo maiden hallituksissa tilan, jossa poliittisesti kokemattomien ja heikosti globaalien ilmiöiden hyödyntämiseen kykenevien valta kasvaa nopeammin kuin heidän ymmärryksensä maailmassa vallitsevien ilmiöiden hyödyntämisestä. Populistien äänestäjilleen antamat lupaukset asettavat paineita ajaa läpi päätöksiä, jotka eivät ota huomioon muiden ihmisten käsitystä oikeudenmukaisuudesta ja totuudesta, kasvattavat olemassaolevia jännitteitä. Populistit käyttävät häikäilemättä hyväkseen äänestäjiensä vaikeasta traumasta johtuvaa käsitystä siitä, että toista voi sortaa, kun heitäkin on sorrettu. Sillä ruokitaan ajatusta kostosta. Tämä on mielestäni dogmaan juuttuneen liberalismin syytä. Nopea kehitys ja samalla kehitysmahdollisuuksien rajoittaminen vain niille, jotka ottivat kehityksestä kiinni. Unohtui antaa sille jytkyä äänestäneelle syy tykätä tästä kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu ja siten myös valtaa kiukkupäissään sabotoida ne vähätkin edellytykset ehkäistä populistin vastustaman päätöksen haittoja. Populisti ei tahdo antaa haitan poistua, koska se poistaisi syyn protestiin.

Ihmisten pöytään ei tuo ruokaa pitkälti teoreettinen mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan ja tuottavaan toimintaan. Ihmistä pitää ymmärtää yksilötasolla. Hänelle täytyy antaa korkealla todennäköisyydellä realisoituva mahdollisuus osallistua ja luoda. Meidän pitää varmistaa, että ne asiat, joita ihmisille luvataan, perustuvat todellisuuteen ja toteutuvat. Ellei näin tehdä, ruokitaan edelleen ilmiötä, jossa ihmiset irtautuvat emotionaalisesti toisistaan ja rationalisoivat kaikkien kansalaisten yhteisten arvojen ja edun näkökulmasta epäoikeudenmukaisia ja epäedullisia tekoja. Se on sodan kosiskelua ja historia tietää kertoa, että sota on rumaa, jättää karmaisevat jäljet kokonaisten kansakuntien ja heidän lastensa mieleen ja sen karmaisevin vaikutus kohdistuu juuri heikommassa asemassa oleviin. Siihen ei pidä mennä. Sekoilua seuraa aina moraalinen krapula ja identiteetin hylkääminen. Taloudellinen oman edun tavoittelu ja kilpailu ovat reilulla pelikentällä rakentavia voimia, mutta äärimmilleen vietynä ja epäreilujen pelisääntöjen puitteissa palava ruutitynnyri. Siihen globalisaatio on toimiva ratkaisu, kunhan markkinoiden näkymättömän käden liikkeitä ei päästetä manipuloimaan rajattomia lobbausresursseja omistavia organisaatioita, joiden liiketoimintamalleissa on eriarvoisuutta hyödyntäviä mekanismeja. Tähtäimessä pitää olla, että ihmiset tuottavat tulevaisuudessa yhä paikallisemmin suuren osan omista tarpeistaan. Ihan vaan siksikin, että se tulee olemaan entistä kannattavampaa ja siksi, että vähentämällä suuryritysten osallisuutta perustarpeiden tyydyttämiseen vähennetään myös vaarallista riippuvuutta ja sitä seuraavaa epädemokraattista ja epätasa-arvoista vallankäyttöä.

Populismiin on yksinkertainen ratkaisu. Sellaisten poliittisten päätösten tekeminen, joka nakertaa pohjan populismilta. Käytännössä se on kuitenkin tietämättömyyden verhon takaa tehtyä sosiaalipolitiikkaa ja talouspolitiikkaa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Se on sitä, että poliitikko puhuu totta vaikka se ei olisi hänen mieleisensä asian edistämiseksi kaikkein edullisinta. Se on sitä, että ministerit ja kansanedustajat ovat nöyriä kansan palvelijoita, jotka osaavat erottaa subjektiivisen todellisuuskäsityksen synnyttämät halut objektiivisista tarpeista. Se pitää yllä luottamusta politiikkaan ja saa meidät uskomaan yhteisiin asioihin. Se on sitä, että oma etu asetetaan toissijaiseksi silloin, kun saadaan tietää, että toinen kärsii. Se on sitä, että oikeasti autetaan ihmisiä ylittämään esteitänsä, epävarmuutta ja päättäjien valheista johtuvaa turvattomuudentunnetta. Se on sitä, että ruokitaan näiden ihmisten sisällä sitä identiteettiä, joka saa heidät olemaan ahkeria, muttei hölmöjä, kohteliaita naapurille, olemaan iloisia naapurin menestyksestä ja tietämään kiistämättömien todisteiden valossa, että he itsekkin hyötyvät naapurin menestyksestä. Se on sitä, että meidän täytyy luopua talousajattelussa yksinkertaistetusta ihmisen mallista, joka pudottaa kelkasta ne, jotka eivät osaa tai eivät suostu asettumaan siihen malliin. Se on rajattomien kouluttautumismahdollisuuksien toteutumisen varmistamista ja hyödyllisten suosituksien antamista ihmisille näiden omien kykyjensä laajentamiseen ja unelmiensa toteuttamiseen. Se on myös sitä, että toisten paitojen pesijöitä ei veroteta hengiltä vaan heille annetaan oikea mahdollisuus luoda työllään arvoa niille, joiden aika olisi paremmin käytetty muuhun kuin paidanpesuun. Se on hyvää koulutusta myös ihmisten itsensä tarpeisiin eikä vain yritysten tarpeisiin. Se on vahvaan moniarvoiseen integroitumiseen pyrkimistä ja sen esteiden poistamista. Se on myös pakolaisten vastaanottamista ja toimivan yhteiskulttuurin opettamista pakolaisten lisäksi myös niille, jotka ovat jo Suomen kansalaisia. Se on myös sen miettimistä, että kuinka kovat pisteet irtoaa kylältä ominaisuudessa avoin kokemuksille, kun mietetään sen pakolaiskeskuksen perustamista. Sodista ja rauhattomilta alueilta saapuneet ihmiset on ihan ymmärrettävin perustein hiukan stressaantuneita, kun polttopulloa lentää ikkunasta ja pakolaiskeskuksen ympärillä on epäilyttäviä hiippareita laumoissa. Populismin tappaa poliittisesti värittämättömien faktojen nollasummapeli ja erilaisten todellisuuskuvien vertailu niiden ennustekyvyn perusteella.

Jokainen meistä ansaitsee osansa ja jokaiselle tulee tarjota realistiset mahdollisuudet pärjätä elämässä, koska sellainen asioiden tila on meille kaikille eduksi. Se saa meidät toimimaan joukkona älykkäämmin. Mahdottomat mahdollisuudet taas opettavat ihmisiä avuttomaksi. Ei ole oikein kieltää heikossa asemassa elävän ja arvottomuuden tunteesta kärsivän nöyryyttävää kokemusta epäilevien virkailijoiden ja pompottavien instituutioiden toimesta. Se on todellisuutta niille, jotka sitä joutuvat kokemaan. Ylöspäin saa nauraa, koska se pistää menestyneet tiedostamaan oman vääristyneen todellisuutensa. Huumori on terve defenssi, josta tarkkakorvainen tunnistaa ongelman. Sisukkaat suomalaiset pystyisivät paljon suurempiin ponnistuksiin jos oppisivat vielä käsittelemään tunteitaan muuten kuin kännissä ja loppuillasta. Tähän olisi ihan hyvä kaataa vaikka vähän sitä julkista rahoitusta, aikuisillekkin. Ennaltaehkäisevä mielenterveyden hoito on järkevää rahankäyttöä.

On aika tunnustaa, että emme välttämättä kykene pinnallisella asian pohtimisella ymmärtämään toisen ihmisen logiikkaa tai tunteita siinä todellisuudessa, jossa he joutuvat elämään. Jokainen meistä luo enemmän tai vähemmän oman käsityksen todellisuudesta ja siitä, mikä on hyvää ja oikein. Siihen saa vaikuttaa, mutta vain rehellisesti ja tiedostamalla oma vääristynyt todellisuus. Todellisuus on suhteellinen käsite, mutta sen asian tiedostaminen antaa nöyryyttä ja syvemmän ymmärryksen omasta paikastaan maailmassa ja muiden todellisuuksissa. On tärkeää, että suhtaudumme todellisuuskäsityksiä vääristäviin ja polarisoiviin, ihmisiä hyväksikäyttäviin rakenteisiin äärimmäisellä vihamielisyydellä, sillä ne ovat se todellinen saatana. Toimenpiteet täytyy tehdä tunteen vuoksi, mutta järjellä ja myötätunnolla. Meille teettää vaikeuksia ottaa ne dogman värittämät lasit päästämme, mutta voimme olla yhtä mieltä jaetun todellisuutemme sävyistä, sen vuorovaikutuksista sekä niistä muodostuvista prosesseista ja narratiiveista, kun mittaamme ilmiötä yhteisin standardein kalibroiduilla laitteilla ja teemme tiedosta avointa. Globalisaation ankarin realiteetti on lopulta se, että se, joka tietää mikä on totta, kykenee hyödyntämään globalisaatiota. Se asettaa dogmaatikot häviäjän asemaan.

Piraatit on liike, joka syntyi ison viihdebisneksen painostuksesta omistamalla leimaava ihmisarvoa mitätöivä termi ja kääntämällä se positiiviseksi, tiedon, järjen ja tasavertaisuuden puolesta toimivaksi maailmanlaajuiseksi, globaaliksi liikkeeksi. Olen joskus kuullut meitäkin väitettävän populisteiksi mm. tekijänoikeuslakien muuttamis- ja huumeiden laillistamispyrkimyksien vuoksi. Nämä eivät kuitenkaan ole olleet riittävän populaareja aiheita vielä Suomessa. Vasta viimeaikainen kaiken järjen unohtava ja pelkällä tunteella perustuslainkin kanssa vaikeuksissa oleva lainsäädäntö populistisen puolueen toimesta on nyt kai tehnyt Piraateistakin viimein populisteja, koska järjelle ja monimutkaisten asiakokonaisuuksien hahmotuskyvylle on nyt kysyntää. Sota huumeita vastaan on hävitty ja me sanoimme sen ennen YK:ta. Me olemme odotelleet kärsivällisesti tunnistaen vallitsevat trendit ennen muita ja olemme asettuneet historian oikealle puolelle rakentaen jatkuvasti kannatustamme. Tämä ei olisi ollut mahdollista, ellei edustuksellinen demokratiamme toiminnallaan tai sen puutteella kieltäisi kansan tiedostamaa todellisuutta. Piraatit osaavat kuunnella dosentteja, jopa ymmärrämme, mistä he puhuvat ja kenen äänellä. Me tiedostamme sen, miten meihin yritetään vaikuttaa.

Itse olen ennustanut ja hyödyntänyt positiivisia globaaleja trendejä jo peruskouluikäisestä asti. Ei se ole niin kovin vaikeaa, kun hyödyntää tietoa, järkeä, kuuntelee sydäntään sen suhteen, että mitä ilmiötä omalla toiminnallaan ruokkii ja käyttää kaiken kykynsä siihen, että tietää itse mikä on oikeasti totta muuallakin kuin vaan oman pään sisällä, ei kavahda katsoa totuutta silmiin vaikka se olisi kuinka epämukavaa tahansa. Silloin tietää myös mihin suuntaan poliittisten ääripäiden neuvottelua pitää ohjata. Ei keskelle vaan kohti totuutta ja hyvää moniulotteisessa ja moniarvoisessa maailmassa, ennakoiden riskejä ja mahdollisuuksia. Minusta suomalaisuuteen kuuluu olennaisesti myös se, että väkisin päähän taottu usko ei vaan pysy siellä ja erityisesti tiukan paikan tullen suomalaisia kiinnostaa enemmän se, miten asiat oikeasti on. Arvelen, että se voi liittyä kielemme heikkoon futuuriin(huomenna sataa), joka saa aivoissa tulevaisuuteen liittyvät asiat assosioitumaan voimakkaammin nykyhetkeen.

Minulla on monen vuoden kokemuksella muodostunut käsitys, että Piraatit ja piraattiarvoja jakavat pyrkivät tekemään itsensä tarpeettomaksi luomalla tilan, jossa kansalaisella on oikeus totuuteen, vertaisarvioituun tieteelliseen tietoon, läpinäkyvään hallintoon, vapaus tulla tietoiseksi ja tiedostavaksi kansalaiseksi sekä mahdollisuus pärjätä elämässä ilman kohtuuttomia ehtoja, jotka ovat uhka omalle olemassaololle, tappavat potentiaalin, kekseliäisyyden, monipuolisuuden, yritteliäisyyden ja toivon paremmasta. Piraatit hyödyntävät kehitystä. Internet ja kaupungistuminen on tehnyt mahdottomaksi kieltää ihmisiltä heidän oma identiteettinsä ja mahdollistanut yhteyden luomisen, ideoiden vaihtamisen ja siitä syntyvän luovuuden näitä ilmiöitä hyödyntävillä ihmisillä. Bitcoin mahdollistaa arvon liikuttamisen yli rajojen ilman estettä ja vanhojen hallintamallien korvaamisen. Salausteknologia katkaisee tiedustelupalveluiden pääsyn yksityiseen tietoon. Ihmiset tiedostavat, että heitä tarkkaillaan luvatta ja mukautuvat muutokseen, dogmaatikot viimeisenä. Epäoikeudenmukainen voima synnyttää aina oikeudenmukaisuuden puolesta toimivan voiman. Muuttuvaan maailmaan kannattaa mukautua ja auttaa myös niitä mukautumaan, jotka eivät itse osaa tai uskalla. Globalisaatio ja sen ruokkima kehitys on kuin Chuck Norrisin nyrkki. Suosittelen, ettei kukaan asetu sen tielle. Olkaa osa sitä niin murratte kaikki esteet. Yhdessä.

ps. Tiedostan, että nyrkki on kovin fasistissävytteinen symboli, mutta katsoin sen silti olevan ok, koska Chuck Norris ja en ole lyömässä turpaan muuta kuin tietämättömyyttä, propagandaa ja lyhytnäköistä epädemokraattista omaneduntavoittelua silleen symbolisesti. Tunnustan, että minulla on kova tarve olla oikeassa, mutta se ei tarkoita sitä, että kieltäisin muiden todellisuuskäsityksen. Pidän todellisuuskäsityksiä vain enemmän tai vähemmän subjektiivisina kokemuksina ja mikäli olen jonkun asian suhteen väärässä niin minulle lempparein henkilö koko maailmassa on se, joka tulee kertomaan minulle kuinka väärässä olenkaan ja osaa osoittaa sen.

pps. Yllä oleva vaatimus rehelliseen politiikkaan oli ihan vakavalla naamalla esitetty. Ymmärrän, että rehellinen poliitikko voi olla monelle outo käsite. Itse pidän juuri nyt yhteisesti tunnustettujen tosiasioiden kunnioittamista äärimmäisen tärkeänä. Kyllä ne tosiasiat löytyy, kun grillataan tarpeeksi. Pidetään lehdistö vapaana ja tarkistellaan omat lähteet.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Suomen arvo- ja identiteettikriisi

Stormtroopperitkin rakastaa
 kuvan on ottanut Kristina Alexanderson (creative commons)
Kansalaisten sokea auktoriteettiusko ja perustuslainvastainen hallitus eivät ole hyvä yhdistelmä.
Suomella on identiteettikriisi. Ihmiset eivät osaa erottaa nykytodellisuutta menneisyydestä. Mielikuvamarkkinointi Suomesta edistyksellisenä länsimaalaisena demokratiana vahingoittaa meitä, kun ne hienot asiat Suomessa ovat osa meidän menneisyyttämme. Siksi politiikan tekeminen siitä lähtökohdasta, että olisimme se mielikuvamarkkinoinnin Suomi tarkoittaa sitä, että emme tee päätöksiä nykyisyyden ja tulevaisuuden realiteettien pohjalta. Kansallinen psyyke on kuin sillä syrjäytyneellä entisellä kympin oppilaalla, joka pänttäsi muistikikoilla, ei ymmärtänyt oppimaansa, unohtelee viimeisetkin oppimansa asiat ja haluaa vielä pitää kaksin käsin kiinni siitä ajatuksesta, että on tosi hyvä vaikka se ei näy omassa toiminnassa enää ja jatkuvan tiedostamattomuuden puutteen vuoksi tilanne vaan pahenee. Minulla on toivo siitä, että nyt herätään tähän todellisuuteen.

Suomi luottaa turhan sokeasti vielä niihin rakenteisiin, joiden pitäisi ehkäistä eduskunnan hulluja päähänpistoja ja perustuslain vastaisia päätöksiä. Sipilän heitto "kaiken maailman dosenteista" tiivistää hyvin hallituksemme asenteen oman toimintansa kriittiseen tarkasteluun tai oikeastaan sen puutteeseen. Oikeuskanslerin lausunnot osoittavat konkreettisesti mihin joudutaan sillä, että asiantuntijoita ei kuunnella eikä edes haluta kuulla. Todellisuus on karu. Pelkällä perstuntumalla ei tehdä hyviä päätöksiä eikä edes laillisia sellaisia. Lehdistöön ei luoteta siksi, että se toimii niin näkyvästi sellaisissa puuhissa, joista paistaa läpi poliitikoille ja lobbaajille mieleinen mielikuvakampanjointi. Sipilän-Ylen tapaus antaa näille epäilyksille vahvistusta. Demokratia on epätäydellinen, se vaatii sen verran luottamusta, että valitut päättäjät toimisivat perustuslakimme mukaisesti silloinkin, kun heitä ei siihen mikään muu kuin omatunto pakota. Luottamukselle ei ole enää perusteita, kun lehdistö ei saa olla kriittinen eivätkä asiantuntijoiden lausunnot ohjaa toimintaa.

Suomi on jakautunut erilaisiin yhteiskuntaluokkiin, kupliin, jotka eivät pääse yksimielisyyteen realiteeteista ja syystäkin epäilevät muita epärehellisiksi, itsekkäiksi tai ihan vaan tyhmiksi. Tämä saa ihmiset luovuttamaan yhteisien asioiden edistämisessä, kun poliikkaakin saa tehdä laittomuuksilla itsekeskeisin perustein. Syy on myös ideologisessa jakautumisessa. Ihmiset valitsevat ideologian sen mukaan, kuinka hyvin se sopii heidän omiin arvoihinsa, mutta kaikki eivät pysty edes itsensä kriittiseen tarkasteluun eivätkä siten osaa tai uskalla tarkastella kriittisesti oman ryhmän ideologiaa. Ylikorostunut solidaarisuus omaa viiteryhmää kohtaan vahvistaa vain jakautumista, heikentää sosiaalista liikkuvuutta ja sementoi ihmisten oman identiteetin muuttumattomaksi. Se on kuin autoimmuunisairaus, jossa torjunta kohdistuu virheellisesti elimistön omia kudoksia kohtaan. Elimistö ei enää tunnista mikä on osa sitä itseään. Politiikassa tämä on näkynyt siten, että kielletään maahanmuuttajien, työttömien, vanhusten, mielisairaiden, huumeidenkäyttäjien, opiskelijoiden, yrittäjien, dosenttien, myötätuntoisten ja itsekkäidenkin olevan osa meitä. Minusta olisi hyvä muistaa, että Suomi on valtio. Valtion ei pidä kohdella ketään eriarvoisesti eikä vastoin sen omia sääntöjä. Kun valtio tekee virheitä, ne on välittömästi tunnustettava ja korjattava. Sen sijaan, että kritiikin antajat mitätöidään ja hiljennetään, kritiikki on otettava huomioon ja on varmistettava, että palautteen antaminen on mahdollisimman helppoa, sujuvaa ja johtaa parannuksiin. Kehittyminen edellyttää rehellisyyttä itseltään ja oman toiminnan tulee kehittyä siihen suuntaan, että se kestää kriittisen tarkastelun.

Näen hyvänä asiana nyt tämän sokean auktoriteettiuskon väistämättömän murtumisen. Se siirtää vastuuta asioista ihmisille itselleen, kun vastuuta vältellään muiden toimesta. Nyt pitäisi vielä näyttää, että politiikkaa ei saa tehdä olemalla piittaamaton yhteisiin arvoihimme perustuvista laista eikä niin, että hallitsijoillemme sallittaisiin ajattelu, jonka mukaan he ovat lain yläpuolella. Sillä olisi suuri vaikutus ihmisten luottamukseen politiikkaan ja siten myös toisiinsa. Ihmiset tulevat ottamaan oman kohtalonsa omiin käsiinsä joko hallituksen kanssa yhteistyössä tai ilman sitä. Jälkimmäinen vaihtoehto on huonompi ja mitä pidempään hallituksen nykyinen toiminta jatkuu sitä vaikeampi on perustella maltillisia ratkaisuja. Siksi olen sitä mieltä, että hallituksen pitäisi ymmärtää, että paras asia, mitä he voisivat tehdä omalle kotimalleen nyt, on erota viipymättä. Siitäkin huolimatta, että se voisi hetkellisesti heikentää oman puolueen valtaa. Se ei ole tärkeää nyt. Hallituksen arvot, visio ja strategia ovat asettaneet maamme identiteetin niin kyseenalaiseksi ja on niin kaukana sen kansalaisten identiteetistä, että heidän politiikkansa on tullut tiensä päähän. Suomi tarvitsee uudet vaalit ja uuden hallituksen, jonka kanssa voimme rakentaa parempaa Suomea laillisesti, rauhanomaisesti, kaikkien arvot huomioiden ja ilman demonisointiin, ihmisoikeuksien kieltämiseen tai mielikuvamarkkinointiin perustuvaa politiikkaa, asiantuntijoita tarkasti kuullen, kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön hengessä ja erityisesti poliittistaloudellista valtaa omistavien eturyhmien ja voimapolitiikkaa harrastavien maiden johtajien sanoihin terveellä skeptisesyydellä suhtautuen.

Meillä voisi olla parempi hallinto ja nykyisen hallituksen on aika myöntää tämä tosiasia. Nykyinen hallituksemme on näyttänyt erittäin haitallista esimerkkiä kansalaisille eikä siten ole ymmärtänyt, mitä on todellinen johtaminen ja vastuunkanto. Tämä on myös merkki siitä, että hallituksen jäsenet eivät suhtaudu asemaansa sen edellyttämällä tavalla. Tämä poliittisen aseman pysyvyyden kupla olisi syytä puhjeta nopeasti. Kieltämällä todellisuuden ajaudumme vain syvemmälle kriisiin. Myöntämällä ikävätkin tosiasiat meillä on toivoa paremmasta huomisesta ja vähemmän huolta Potemkinin kulisseista. Vaikka emme kaikessa aina jaakkaan samaa uskoa, on meille suomalaisille kuitenkin yhteistä jossain määrin toivo ja aina rakkaus. Niitä kiintopisteenä käyttämällä pääsemme eteenpäin myös muiden yhteisten arvojen ja uskomusten uudelleen määrittämisessä, kunhan keskitymme hetkeksi muuhunkin kuin pelonlietsontaan ja pelkkään reagointiin.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Syytetty feminismistä

Iida Sofia Hirvonen kertoo taitavalla itseironisella kirjoituksellaan erittäin osuvasti tiedostavan ja ajattelevan ihmisen tuskasta pyrkiessä toimimaan niin hyvin kuin osaa ja ehkä vielä vähän paremmin kuin osaa. Muistui mieleen kuinka usein käy niin, ettei äitini ja siskoni keskustelut läpäise Bechdelin testiä ja kuinka huonolla menestyksellä olen puhunut heidän kanssaan meikki- ja muotiteollisuuden tavasta käyttää hyväkseen naisten riittämättömyydentunnetta. Kirjoituksen vastaanotto ei kuitenkaan ollut odotetunlainen, ellei sattunut olemaan parantumaton pessimisti. Tapahtumat johtivat siihen, että Hirvosta oltiin poistamassa feministiryhmästä.

Feministiryhmän ylläpitäjä ei kuitenkaan voinutkaan poistaa Hirvosta ryhmästä, koska hän oli jo itse poistunut. Tapahtumaketju osoitti Hirvosen tekstissä olevan jotain perää. Hirvonen oli itsenäinen toimija vaikka feministiryhmä paradoksalisesti halusikin alistaa hänet objektiksi kickbännäämisellään. Vielä tragikoomisempi oli ylläpitäjän viesti kommenttiketjun lopussa: "Elina varsinkin tässä alalangassa käyttäytyi bannien arvoisesti". Mainittakoon, että ryhmäläisten kommenteissa oli aika monta asiatonta ja Hirvonen vastaili asiallisesti. Rivien välistä päättelisi, että asiallinen ja älykäs keskustelu ei siis ole tervetullutta. Epäilen, että asiaan vaikuttaa enemmän se, että on kyse Facebook-ryhmästä ja vähemmän se, että se on nimeltään Feministiryhmä. Ei olisi ensimmäinen kerta kuin sieltä lentää pihalle jos syyllistyy feminismiin. Onneksi keskustelijoista osa näyttää kuitenkin tunnistavan tarpeen suorittaa itsetutkiskelua eikä ryhmä ole ehkä niin myrkyllinen, kuin mitä tämän tapauksen perusteella voisi päätellä. Toivon mukaan luetun ymmärtäminen paranee jatkossa. (korjaus: ei mennyt kuin Strömsöössä)

Tietysti täytyy myöntää, että feminismistä ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvää keskustelua ovat ikävästi värittäneet konfliktit, joissa jotain osapuolta syytellään vääränlaisesta aktivismista. Sitäkin keskustelua on ollut jo pitkään ja onneksi valistuneemmat tietävätkin jo, että tuomitseminen ei auta pyrkimyksiä. Ei tämän enempää kirjoittelua ihmisistä, siirrytään ajatuksiin.

Kiitän Hirvosta hänen kirjoituksestaan. Haluaisin vielä muistuttaa, että kaikki feministit eivät ole niitä, jotka vain pelkästään uskovat feminismin olevan hyvä asia ja noudattavat sitten sitä kaavaa, jota uskovat feministin noudattavan vaan on myös feministejä, jotka uskovat, että tuntevien älyllisten olentojen reilu kohtelu on hyvä juttu ja heillä on siitä ne todisteet, joiden perusteella ovat uskomukseensa päätyneet. Itse pohdin sitä, että voiko vallalla olevia sosiaalisia normeja kunnioittava nainen olla feministi? Ollakseen feministi, naisen tulisi itse olla rajoja ja sosiaalisia sääntöjä rikkova aktiivinen toimija eikä vain passiivinen tottelija – ainakin joskus tai edes salaa. Tarkastelen tässä näitä etuoikeuksiani ja havaitsen, että minulla on niitä aika vähän puhuakseni feminismistä. Olen valkoihoinen cis-heteromies, joka syö lihaa ja juo olutta. Vähän nörtti olen, mutta ei siitä enää kiusata. Astelen miinakentällä, jossa on enemmän miinoja neliöllä kuin Korean demilitarisoidulla vyöhykkeellä. Mainittakoon, että naisen ei tietenkään tarvitse olla feministi. Saa olla, jos haluaa, eikä tarvitse siihen lupaa keneltäkään, eikä tämä ollut nyt luvananto luvan kysymättä jättämiselle.

Joillekkin feminismi(tai melkein mikä vaan ismi) on uskon kysymys eikä tietoon perustuva valinta. Ainahan hartaat ottavat nokkiinsa, kun heille pyhää tarkastellaan väärästä näkökulmasta tai – hyvänen aika – jos joku rohkenee avoimesti kyseenalaistaa sen. Silloin, kun uskomus ei perustu tietoon, se on hataralla ja arvaamattomalla pohjalla. Pelätään, että jos joku vähän ravistelee niin korttitalo lahoaa. Ei uskota, että aihe kestää kritiikkiäkin ja ymmärretään kritiikiksi enemmän, kuin mitä on sanottu. Pelätään, että väärääkin mieltä voidaan olla yhtä helposti kuin oikeaa mieltä tai jopa helpommin, jos oikeaa mieltä oleminen edellyttää uhrauksia. Epäilen, että tällaisten ihmisten ymmärrys feminismistä ja vaikkapa sosiaalisen liberalismin perusteista saattaa myös olla rajallinen ja sillä on oma osansa siihen, että heidän henkilökohtaiselta uskomukseltaan puuttuu vahvat perusteet vaikka sellaisia olisi saatavilla. Voi myös olla, etteivät usko toisten ihmisten tekevän uhrauksia sen takia, että se olisi oikein. Ovat ehkä feministejä siksi, että voisivat siitä itse hyötyä tai ovat ehkä oikeammin feministien joukkoon soluttautuneita naissovinisteja, joilta feminismin pointti on mennyt hukkaan.

Tiedolla feminisminsä perustelevaa ei uhkaa se, että feminismiä tarkastellaan kriittisesti tai ironisesti. Jos ollaan jossain väärässä niin on parempi, että se selviää ennemmin kuin myöhemmin. Sääliksi käy niitä, jotka joutuvat uskomuksiensa vuoksi antifeministisiä väittämiä kirjoittelemaan. Tai no – ei oikeasti. Faktat puhuvat kuitenkin puolestaan ja niiden perusteella feminismi on looginen ja oikea valinta, koska syrjintä aiheuttaa konflikteja ja konfliktit ovat haittaa. Konflikti voi tosin tuottaa myös hyödyllisen ratkaisun, mutta siitä harvemmin on takeita eikä se välttämättä tapahdu hetkessä. Konfliktien synnyttäminen ja haitan aiheuttaminen vähemmistöllekkin on ongelma, josta kärsivät lopulta haitan aiheuttajat itse ja sen lisäksi myös sivulliset.

Konflikti on prosessi, joka useimmiten kuluttaa resursseja epäsymmetrisesti ja vaikuttaa niiden kapasiteettiin. Se on kohtuullisuuden puutostila, jonka ensisijaisten hyötyjen pitäisi perustella toissijaiset haitat. Usein kuitenkin haittoina maksetaan enemmän kuin hyötyinä saadaan, jos konfliktin syytä ei tunnisteta. Naisen vähättely vaikuttaa siihen, mitä hän itse itsestään uskoo. Miesten korkeampi palkka tai oikeus työntekoon johtaa esimerkiksi siihen, että myös miehen vastuu perheen taloudesta on suurempi ja perheenkin taloudelliset riskit kasvavat. Suuret tuloerot ja luokkiin jakautunut kansa on samalla tavalla riski valtion taloudelle ja sitä kautta myös kaikkien henkilökohtaiselle turvallisuudelle ja tarpeiden toteutumiselle. Riskit realisoituvat aina osalle ja ne synnyttävät uusia konflikteja, uusia riskejä… Riskienhallinta on turhan kallista ylellisyyttä. Henkilökohtaista riskiä ulkoistamalla ollaan tilanteessa, jossa lisätään sellaisten itseensäkin kohdistuvien riskien toteutumista joihin ei itse voi vaikuttaa muuten kuin rakentamalla itselleen valtavan bunkkerin erittäin syvälle maahan. Henkilökohtaisen riskin ulkoistaminen voi johtaa myös alisteiseen asemaan riippuvuussuhteen syntymisen vuoksi.(Mies naisen suojelijana, Yhdysvaltain sotateollisen kompleksin valta määrätä niin ulkopolitiikkaa kuin sisäpolitiikkaa.)

Maailma ei tunnetusti ole täydellinen ja jokainen meistä on myös ympäristönsä tuote. Kopioimme toistemme käyttäytymistä tiedostamattomasti siitä hetkestä lähtien, kun synnymme ja valtava osa kaikesta vuorovaikutuksesta perustuu näihin malleihin tai – toisin sanoen – skripteihin. Siksi ei ole mitenkään erikoista, että pyrkiessämme olemaan tiedostavampia ja huomioonottavaisempia tulee törmänneeksi tilanteisiin, jotka vaativat asioiden pohdiskelua. Pitääkö antaa kaksi WC-polettia automaattisesti, jos sitä tulee hakemaan ryhmä ihmisiä, ettei tee sukupuolioletusta ja kunnioittaa yksityisyyttä? Jokaiselle oma, vaikka voisi arvata, että samalla ovenavauksella pääsevät? Alasti riisuutuminen julkisesti ja maalilla täytettyjen munien räiskiminen vaginasta kankaalle voi olla feministinen performanssi, jossa olennainen osa teosta on yleisön reaktio. Teko synnytti konfliktin, jonka ratkaisun olemme tienneet jo kauan: puututaan vähemmän siihen, mitä nainen saa tehdä niin samalla poistuu myös tarve aiheuttaa konflikeja. Totuttujen mallien rikkominen aiheuttaa paheksuntaa niin kauan, kunnes yleisö väsyy reagoimaan totutulla tavalla. Sitten mikä melkein tahansa toiminta on vain normaalia. Tästä voisi johtaa ajatuksen, että mikäli vain passiivisena noudattaa sitä, minkä uskoo olevan feminististä toimintaa saattaakin pelata patriarkaatin pussiin jarruttamalla feminismin kehitystä.

Parhaiten feminismissään onnistuu sellainen henkilö, joka myös kehittää itseään feministinä ja vaikuttaa feminismiin suhtautumiseen sen sijaan, että olisi vain feminismin objekti. Feminismiä ei olisi syntynyt ilman ihmisiä, jotka kyseenalaistivat totuttuja toiminta- ja ajatusmalleja sekä kehittivät itse uusia. Tulisi muistaa, että feminismiä eteenpäin vievät myös ne, jotka osoittavat naisen tehneen jotain ihailtavaa. Siten naisen suorittama feministinen itseironia on ehkä feministisimmästä päästä asioita, joita voi tehdä. Sillä osoittaa, että feministi on kykeneväinen itsetutkiskeluun eikä pelkää käyttää ironiaa viestintäkeinona. Se kertoo myös siitä, ettei nainen tarvitse ulkoista kritiikkiä vaan kykenee kriittiseen ajatteluun ihan itse. Sen seurauksena feministiryhmän oma sisäinen "patriarkaatti" murtui hieman. Se on haltuun ottamista ja vallankäyttöä, kuvan rakentamista kykenevästä tasa-arvoa tärkeänä pitävästä naisesta. Hirvonen sai hetkeksi ihailemaan jotain, mitä nainen teki sen sijaan, että keskityttäisiin vain siihen, miltä nainen näyttää. Samalla oman ryhmän tarkastelu ironian keinoin on askeleen lähempänä normaalia ja ihmisten on helpompaa kritisoida myös ihan avoimesti ryhmää, johon itse kuuluu.

Hirvonen teki sankariteon.

Mainittakoon, että viikonloppuna Piraattipuolueen puoluepäivillä perustettiin Sateenkaaripiraatit ry. Yhdistyksen tarkoituksena on parantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten elämänhallinnan taitoja, edistää heidän itsenäistymistään ja yhdistyksen toimialueella tehtävää nuorisotyötä, sekä nuorten sijoittumista työhön ja haluamiinsa opiskelupaikkoihin ja tuoda esiin sateenkaari-ihmisten kokemia ongelmia ja epäkohtia yhteiskunnassa, kuten esimerkiksi sterilisaatiopakkoa sukupuolenkorjausleikkauksia tarvitseville.

Korjaus: Ilmeisesti ryhmän moderaattorit jatkavat yhä valtansa käyttämistä ryhmässä kyseenalaisella tavalla ja poistavat sieltä surutta kaikki, jotka uskaltavat tunnustaa ymmärtävänsä toisten ihmisten näkökulmia. Löysin kuitenkin toisen ryhmän, Yhteinen feminismi, jonka arvaan sääntöjensä perusteella syntyneen Feministiryhmän lynkkausmentaliteetin vuoksi.

Tässä ryhmän kuvauksesta otos: "Yhteinen feminismi syntyi tarpeesta perustaa keskusteluryhmä, jossa voi jutella kaikesta sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja feminismiin liityvistä aiheista. Ryhmä, jonne voi kaikki tulla ja jossa on samat säännöt kaikille. Ryhmä, jossa ihmiset saavat keskustella omalla tavallaan ja ryhmä jossa asiallinen ja ystävällinen ilmapiiri tarkoittaa kaikkien velvollisuutta ja oikeutta ottaa muut huomioon."

perjantai 6. marraskuuta 2015

Vapaakauppasopimus, kivalta kuulostavan sanan avulla markkinoitua dystopiaa

TPP:n ja TTIP:n tavoitteet ovat samat. Viattomalta kuulostava vapaakauppa, kukapa sellaista vastustaisi, kunnes saa selville mitä se sisältää.
Lähde: vapaakauppa.fi

Nämä vapaakauppasopimuksina markkinoidut sopimukset todellisuudessa nostaisivat lääkkeiden hintoja, heikentäisivät elintarvikkeiden laadunvalvontaa ja työntekijöiden oikeuksia, jotta Yhdysvaltalaisia tuotteita saataisiin kaupaksi enemmän. Ne pakottaisivat luopumaan haitallisten kemikaalien rajoituksista ja antaisivat suuryrityksille vapaat kädet tehdä lähestulkoon mitä vaan ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Näitä sopimuksia laatimassa olevilla yrityksillä on päällimmäisenä tavoitteena tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen ja näitä yrityksiä johtavien ihmisten ensisijainen velvollisuus työtehtävässään on edistää yrityksensä tavoitteita kaikin sellaisin keinoin, jotka niille sallitaan. Jo nyt ongelmaksi koituva lyhyen aikavälin tuottojen maksimointi korostuisi vain entisestään, kun suuryrityksillä olisi valta pysäyttää demokraattisesti valittujen päättäjien yritykset suojella kansalaisiaan näiden organisaatioiden räikeimmältä toiminnalta. On naiivia uskotella itselleen, että tämä toistuva teema, jossa yrityksen voitto merkitsee enemmän kuin ihmishenki, jotenkin loppuisi siihen, että suuryritykset saavat vieläkin enemmän määräysvaltaa ihmisten elämään. Voi vain toivoa, että Bitcoin tasoittaa pelikenttää tarpeeksi antamalla ihmisille vaihtoehtoisen talouden.

Lisäksi TTIP&TPP mahdollistaisivat tekijänoikeuksien valvonnan varjolla yksityisten ihmisten tietoliikenteen seuraamisen ja antaisi yrityksille oikeuden haastaa jäsenvaltiot oikeuteen, mikäli nämä eivät suojele näiden tekijänoikeuksia tai patentteja tarpeeksi agressiivisesti. "Vapaa"kauppa sopimukset kriminalisoisivat mm. omien laitteiden, kuten vaikkapa kännyköiden, tietokoneiden, autojen, lääkeaanostelijoiden ym. tietoturva-aukkojen tutkimisen, itse korjaamisen ja niiden toiminnallisuuden muuttamisen laitteen omistajan itsensä toimesta tekijänoikeuksiin vedoten. Jo nyt yritykset Yhdysvalloissa ovat voittaneet oikeudessa tapauksia, joissa teknisesti kykenevät laitteiden omistajat ovat omin päin parannelleet omistamiensa laitteiden ominaisuuksia. Tätä mallia ollaan nyt painostamassa muuta maailmaa ottamaan käyttöön. Kohta et ehkä ompele edes rikkinäistä nappia paitaasi takaisin ilman jonkinlaista vahingonkorvausta paidan tuottaneelle yhtiölle. Ainakaan traktoria ei ilmeisesti saisi maanviljelijä itse korjata Yhdysvalloissa.

Osa henkilöistä, joiden kanssa olen keskustellut on kivenkovaan väittänyt, että näiden sopimusten laatiminen on ollut jatkuvasti avoin prosessi. Valitettavasti nämä ihmiset ovat samanlaisen totuuden muuntelun uhreja kuin ne, jotka uskovat, että holokaustia ei koskaan tapahtunut. Uskovat mihin tahtovat, kun joku toistaa tarpeeksi monta kertaa jotain mitä tahtovat kuulla.

Käytännössä kyse on suurimpien yritysten vallan sementoimisesta ja vaikutusmahdollisuuksien, sekä vaihtoehtojen viemisestä niin kuluttajilta kuin valtioilta. Lopputuloksena ylintä valtaa tällä planeetalla käyttäisivät megaluokan korporaatiot, jotka sanelisivat valtioille niiden lait. Bisneksessä ei tunnetusti ole tilaa tunteilulle, vaan tärkeintä on se, mitä jää viivan alle. Onko mitään muuta loogista lopputulosta tälle tapahtumaketjulle, kuin se, että suuri osa planeetan populaatiosta on alamaisia sellaisille organisaatioille, joiden koostumukseen ja toimintaan heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa millään äänestyksellä, protestilla taikka anelulla? Miten käy ihmisten, kun he väistämättä nousevat vastarintaan aikana, jona kaikkea heidän viestintäänsä seurataan näiden samaisten organisaatioiden tai niiden tytäryhtiöiden toimesta. Jos uskoisin väkivallan ratkaisevan asioita, olisin valmis itse puolustamaan itsenäisyyttämme, itsemääräämisoikeuttamme vaikka SA-intin kurkkusalaattipuvussa. Valitettavasti monikansallisilla organisaatioita on enemmän päitä kuin hydralla, eikä meillä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin kieltäytyä käsittelemästä tätä sopimusta yhtään pidemmälle tai tarvittaessa äänestää määrätietoisesti tällaista sopimusta vastaan. Mikäli äänestämme TTIP:n puolesta, luovutamme sinä päivänä äänioikeutemme ihan virallisesti osakkeenomistajille.

Tässä Australian vihreiden Scott Ludlamin puheenvuoro aiheesta.


Mikäli minua kiinnostaisi elää Yhdysvaltojen lakien mukaan niin asuisin sitten varmaan siellä. Minä asun Suomessa ja ainakaan ihan kaikkia lakeja täällä ei (vielä) määrää Yhdysvallat. Paitsi ehkä tekijänoikeuslakien suhteen ollaan koko ajan liu'uttu siihen suuntaan ja onhan meillä massaurkintalakikin tekeillä, vaikka yksikään massaurkintalaki ei ole tuottanut lisää turvallisuutta miljardejen kustannuksista huolimatta.

Tästä käytiin ihan keskusteluakin juuri Suomessa

Yhdysvaltalaisia päättäjiä ollaan sumutettu. Siellä osa kai elää fantasioissa, jossa heidän kongressinsa pääsisi maailman pomoksi. Tai ainakin EU:n. Meidänkin päättäjiämme yritetään sumuttaa, heille maalaillaan kivoja kuvia hyvinvoinnista ja talouden rattaiden pyörimisestä. Täytyy myöntää, että hyvin ovat korporaatiot pelanneet pelinsä ja voin vain arvailla millainen määrä rahaa on mennyt hankalien poliitikkojen voitelemiseen. Toivottavasti päättäjämme eivät ole niin naiiveja, kuin minä heitä pidän. Asia on ainakin omasta mielestäni sen verran tärkeä, että tähän kannattaa suhtautua hieman vakavammin.

Laita viesti kiertämään, lähetä tämä kirjoitus ystävillesi ja pyydä heitä lähettämään se edelleen, jotta ihmiset voivat olla tietoisia siitä, että heidän vapauksiansa ja oikeuksiansa ollaan viemässä ellei sopimuksen etenemistä pysäytetä. Kerro kansanedustajille mitä mieltä olet asiasta sähköpostin, puhelimen, sosiaalisen median, faksin, kirjeen yms. viestintävälineiden avulla. Jos kuvittelet, ettei tällaista voi tapahtua meillä niin tiedoksi, että TPP allekirjoitettiin 5.10.2015 ja itse sopimusteksti oli julkisesti luettavissa vasta 5.11.2015. Siinäpä sikaa säkissä kerrakseen.

torstai 1. lokakuuta 2015

Terrorismi on huono ja erityisen läpinäkyvä tekosyy poliisivaltion rakentamiselle

Hallitus himoitsee nyt massavalvontakoneistoa. Oikeasti ainoat, jonka viestejä sillä pystyttäisiin lukemaan ovat niiden tavallisten kansalaisten viestit, joten väitteet siitä, että heidän viestejään ei luettaisi ovat niin naurunalaisia, että oksat pois. Onhan tätä poliisivaltioksi kehittymisen tuntua ollut ilmoilla jo siitä lähtien, kun poliisi sai luvan tehdä rikoksia peitetehtävissä. Ja silloin, kun poliisi ryhtyi käyttämään haittaohjelmia.

Kyllä siellä ministeriössä tiedetään, mitä tilastot sanovat, kun verrataan vaikkapa syöpään kuolleiden ja terrorismiin kuolleiden määriä. Maailmanlaajuisesti tutkimusten mukaan on 33842 kertaa todennäköisempää kuolla syöpään, kuin terrorismin takia. Sydänsairauksiin menehtyy 35000 kertaa enemmän ihmisiä.

Terrorismin vastaisen sodan ja massaurkinnan luvatussa maassa, Yhdysvalloissa kuolee noin 55 kertaa enemmän ihmisiä poliisin tappamana kuin terroristin.

Lisäksi massavalvonta ei ole estänyt yhtäkään terroristia aikeissaan, eikä tule siinä tavoitteessa onnistumaan. Kansalaisten yksityisyyteen puuttuminen on terrorismia sen varsinaisessa merkityksessä. Suomen pahimmat terroristit istuvat hallituksessa ja eduskunnassa.

On täysin päivänselvää, että massaurkintaa tultaisiin käyttämään nimenomaan omien kansalaisten valvontaan vailla mitään kouriintuntuvaa todistetta syyllisyydestä ja vailla oikeuden päätöstä. Jos KRP:n nahkatakkijengi tunkee jo nyt ihmisten koteihin pelkän IP-osoitteen perusteella, niin millä perusteella samanlainen porukka massaurkinnan Suomessa retuuttaa ihmisiä kuulusteluihin? Minua hävettää Suomen nukkehallituksen puolesta.

Hallitus. Te olette todellakin pettäneet suomalaiset arvot ja Suomen kansan nyt niin perinpohjaisesti, että olette selvästikkin alistuneet nyt Yhdysvaltain ja sen kumppanimaiden painostukselle ja myyneet suomalaisten yksityisyyden täysin tyhjiä lupauksia vastaan. Muistuttaisin, että Yhdysvallat ajaa vain omaa etuaan, eikä siinä auta yhtään mikään määrä tiedustelutietoa, jota Suomi voisi koskaan saada. Vakoilua harrastavat valtiot pettävät toistensa luottamuksen järjestelmällisesti ja tämän pitäisi olla sen verran tuoreessa muistissa Snowdenin paljastusten jälkeen, että kysynkin, ketä Suomen hallitus palvelee? Ei ainakaan Suomen kansaa. Ellei Suomen kansaa sitten palvella jotenkin vetämällä Suomi yhä syvemmälle kansainvälisten juonijoiden joukkoon mukaan. Ei järin viisasta touhua. Hallituksella on ollut kerta toisensa jälkeen mahdollisuuksia parantaa Suomen ja sen kansan asemaa, mutta silti liian moni mahdollisuus on kääntynytkin pettymykseksi. Ehkä liian monta kertaa, jotta sitä voitaisiin pitää vahinkona. Onko tämänastinen strategia ollut näyttäytyä pieneltä, säälittävältä ja sympatiaa herättävältä pikkuvaltiolta ison ja vaarallisen naapurimme vierellä? No ne kuvitelmat katosivat kai viimeistään siinä kohtaa, kun Suomen kaduilla alkoivat natsit kokoontua.

Valtion suorittama tiedustelutoiminta johtaa kaikkien ihmisten oikeusturvan murenemiseen ja tietoturvan heikkenemiseen maailmanlaajuisesti. Edes NSA ei kykene pitämään tietovarastonsa tietoja salassa. Tieto valuu aina ennemmin tai myöhemmin julkisuuteen. Mikään datavarasto maailmassa ei ole murtamaton. Ei yksikään. Vielä vähemmän yksikään viranomaisten järjestelmistä. Sanonta tieto tahtoo olla vapaa on mielestäni tähänkin osuva, sillä se näyttää suorastaan tunkeutuvan keskitetyistä järjestelmistä ulos.

Se, että Suomessa ryhdyttäisiin tällaisia kalliita järjestelmiä rakentamaan tai ostamaan on sulaa hulluutta. Etenkin, kun tarkastelee Suomen tietojärjestelmähankintojen historiaa.

Mitäpä, jos Suomessa keskityttäisiin ihan ensimmäisenä niiden tukiloukkujen poistamiseen ja työllisyystilanteen parantamiseen sen sijaan, että hallitus esittää näytelmää, jossa ainoa mahdollisuus ja ratkaisu on massavakoilu? Entäpä, jos vihapuheita ymmärtäviä ja niitä lausuvia poliitikkoja ojennettaisiin?

Mikäli Suomessa todellakin ryhdytään vakoilemaan omia kansalaisia, en voi enää hyvällä omallatunnolla maksaa enää senttiäkään veroa, sillä jokainen sentti on tukea fasismille ja poliisivaltiolle. Pyrin toimimaan näitä massavalvonta-aikeita vastaan täydellä sydämelläni, kuten olen tähänkin asti tehnyt mm. pyörittämällä omaa Tor-ulostulokäytävääni. Ja työssäni, jossa rakennan palveluita, joilla keskuspankkien loputtomassa inflaatiokierteessä olevasta rahasta pääsee lopullisesti eroon. Autan jatkossakin ihmisiä salaamaan liikenteensä niin, että välttyvät edes enemmältä vakoilulta ja autan kaikin tavoin muidenkin järjestelmien rakentamisessa, jotka tekevät valtiot ja muut keskitetyt vallankäyttäjät, kuten perinteisen kaltaiset yritysorganisaatiot täysin tarpeettomaksi ja irrelevanteiksi. Tulen tekemään tätä Suomessa niin kauan, kuin vain pystyn vaikka nyt näyttää siltä, että jossain vaiheessa on muutettava pois ellei suunta muutu.

Ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Miettikääpä tuota hetken aikaa "arvon" ministerit ja kansanedustajat, sillä teidän tienne vie Suomen ennemmin tai myöhemmin sotaan. Tai ehkäpä te jo näette sodan niin todennäköisenä uhkana, että olette valmiit uhraamaan Suomen kansan pyhimpiä oikeuksia ja muuntelemaan irvokkaalla tavalla jopa Suomen perustuslakia, välttääksenne teknisesti tekemästä rikosta. Luettiinhan Suomessa vielä jatkosodankin aikana kansalaisten kirjeet ja viivattiin yli se, mistä ei sopinut kirjoittaa. Kaikille lienee myös hyvin selvää, mistä oli kysymys puolustusministeriön kansliapäällikön vaihtamisasiassa. Tilalle otettiin helpommin johdateltavissa oleva ja jopa TV-lähetyksessä tilanteita eskaloiva yksinkertainen marionetti, jonka henkinen ikä on 4v. Toivon todellakin, että kyseessä oli vain sumuverho, jonka kätkössä Arto Räty laitetaan johonkin haasteellisempaan tehtävään.

Terveisiä ylipäällikkö Niinistölle: Tämä maa on liian pitkään mennyt sellaiseen suuntaan, että epäilen suuresti täällä olevan enää merkittävissä määrin arvokasta perintöä, jota vaalia. Suomessa on liikaa sokeita ihmisiä, joita kiinnostavat pinnalliset asiat ja liian vähän niitä, jotka tekevät tästä puolustamisen arvoisen maan. Lisäksi näyttää siltä, että suuri osa kansasta uskoo mitä tahansa satuja, joita heille kerrotaan. Hallitus on pitänyt tästäkin huolen laiminlyömällä koulutuksen jo aivan liian pitkään ja ohjaamalla ihmisiä käytännössä kulutusautomaateiksi ja työroboteiksi. Innovoippa siinä sitten tai kokoa järkevä hallitus, kun äänestäjä valitsee ehdokkaansa jostain vaalitinderistä. Valtio ja sen hallitus, joka polkee ihmisten oikeuksia ei yksinkertaisesti ole puolustamisen arvoinen. Se on haitallinen organisaatio, josta fasismin syöpä on leikattava irti.

Mikäli kiinnostaa, Helsingin Sanomien marraskuun kuukausiliitteessä on artikkeli Bitcoinista ja Tor-verkosta sekä hieman siitä, miten ne tulevat parantamaan yhteiskuntaa.

Suosittelen lukemiseksi myös redditin /r/privacy aliredditistä jutun Why surveillance is not OK

EDIT: 4.10.2015 Lisäksi suosittelen tiedusteluelimissä työskenteleville tätä Wired-julkaisun artikkelia ja Intelexit sivustoa.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Windows 10 käytön laillisuus julkishallinnossa

Piraattipuolueen ja Piraattinuorten kannanotossa varoitetaan Microsoftin tuotteiden käytöstä. Itse suosittelisin kaikkia luopumaan Microsoftin ja muiden samassa juridisessa ansassa olevien yritysten tuotteiden käytöstä.

Tiivistettynä: Windows 10 vakoilee käyttäjää sellaisella tavalla, että herää kysymys täyttääkö Windows 10 tai päivitetty Windows 7 ja 8 edes vaatimukset sähköisen viestinnän tietosuojalain, henkilötietolain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä asetetun lain osalta. Onko edes keinoja varmistaa, että nämä lain vaatimukset täytetään, kun käyttöjärjestelmä lähettää kryptattuna jotain tietoa Microsoftin palvelimille? Microsoftin käyttöoikeussopimuksia lukiessa tulee selväksi, että Microsoft on antanut itselleen sopimustekstissä luvan tehdä laajalti kaikenlaista, joka liittyy käyttäjän yksityisiin tietoihin. Sopimuksen hyväksymiseksi tulkitaan Microsoftin tuotteiden käyttö. Yksityisyysasetuksien säätämisestä huolimatta Microsoftin palvelimille lähetellään dataa.

Snowdenin paljastuksia käsitelleessä The Guardianin artikkelissa kerrottiin Microsoftin luovuttaneen tietoja NSA:lle. Microsoft perusteli tätä siten, että sen oli suunniteltava tuotteensa noudattamaan olemassaolevia ja tulevia lain vaatimuksia. Microsoftilla on hyvin vähän mahdollisuuksia kieltäytyä vaatimuksista, joita viranomaistahot kansalliseen turvallisuuden tai kansallisen edun nimissä esittävät, puhumattakaan siitä, että toisivat julkisuuteen tiedon vaatimuksesta, jonka kylkiäisenä on salassapitomääräys, jonka rikkomisesta syytteenä on maanpetos. Tämä tarkoittaa, että Microsoft-tuoteperheen käyttö on käytännössä suoraan Yhdysvaltain tiedustelupalvelulle tietojen ojentamista. Reiluuden nimissä on myönnettävä, ettei Microsoft aivan kaikkeen suostu ilman ehdoitta vaikka se lopulta lain edessä onkin voimaton. Microsoftin tavalla juridisesti haavoittuvainen on myös uuden potilas- ja asiakastietojärjestelmän toimittajaksi valittu, yhdysvaltalainen Epic Systems. Kuten aikaisemmin olemme saaneet tietää, ei Yhdysvallat kunnioita edes läheisimpien kumppanimaidensa demokraattisesti valittujen johtajien yksityisyyttä.

Onko viranomaisen edes näiden paljastusten jälkeen enää laillista valita Microsoftin tai muun yhdysvaltalaisen yrityksen suljetun lähdekoodin tuotetta julkishallinnon käyttöön tai jatkaa sen tuotteiden käyttöä näiden paljastusten jälkeen? Väittäisin, että koska vakoiluominaisuuksien ja haavoittuvuuksien olemassaolo ja niiden ujuttamisyritykset on enemmän sääntö kuin poikkeus niin suljetun koodin järjestelmiä ei voi enää käyttää. Vaikka avoimen lähdekoodin sovelluksissakin aukkoja toisinaan on niin ainakin niiden löytäminen ja osoittaminen on avoimesta lähdekoodista kertaluokkaa hallittavampi ongelma.

Tämä perverssi insentiivi sabotoida asiakkaidensa tuotteita viranomaisten pelossa on yhtenä syynä myös siihen, miksi Piraattipuolue vastustaa massavalvontaohjelman kehittämistä Suomeen. Miksi kukaan ostaisi suomalaiselta yritykseltä tietotekniikkaan liittyvää tuotetta tai palvelua, kun varoittavana esimerkkinä on Yhdysvallat. Mitä takeita yritys edes voisi antaa tuotteidensa aukottomuudesta jos yritystä voidaan kieltää kertomasta niistä? Joskus viimeiseksi keinoksi suojata käyttäjiään viranomaisten mielivaltaa vastaan on lopettaa koko yritys, kuten Lavabitin tapauksessa. F-Securen Mikko Hyppönen sanoi osuvasti, että Orwell oli optimisti.

Windows 10 vakoilusta on herännyt huolia muun muassa siitä, kuinka käy homofobisten vanhempien lapsille, joiden käyttäjähistorian Windows paljastaa. Näin käy joillekkin, jotka omaehtoisesti tulevat ulos kaapista. Näkisin Microsoft käyvän kovaa uhkapeliä siitä saako se annettua asiakkailleen vaikutelman laadukkaista palveluista uhraamalla käyttäjän yksityisyyden täysin. Panoksena on Windowsin katoava markkinaosuus mobiilimarkkinoilla ja potentiaalisesti jopa itsemurhat, kuten Ashley Madison-vuodoissa.

Muualla maailmassa Windows 10:n uhkaan on myös havahduttu: Ranskalainen europarlamentaarikko on varoittanut maansa tietosuojaviranomaisia Windows 10:n loukkaavan käyttäjiensä yksityisyyttä. Venäjällä duuman jäsen on tehnyt Windows 10:stä valituksen yleiselle syyttäjälle yksityisyyttä loukkaavan tiedon keräämisestä.

Microsoftin Windows ei ole nykyään edes välttämätön hankinta julkishallinnossa jo käytössä olevien ohjelmistojen alustaksi. Windows-ohjelmia voidaan käyttää vaikkapa Linux-käyttöjärjestelmissä Wine-ohjelmayhteensopivuusrajapinnan avulla tai korvaamalla Windows avoimella ja ilmaisella ReactOS-käyttöjärjestelmällä, kuten Venäjän hallitus on tekemässä. Terveisiä Timo Soinille: Jos jossain kannattaa Suomessa ottaa mallia Venäjältä niin se on erityisesti heidän syystäkin skeptinen suhtautumisensa yhdysvaltalaisten teknologiayritysten tuotteisiin. Ei se, miten tehokkaasti he estävät ihmisiä pakenemasta maastaan, jos siis katsoo, että Neuvostoliitto Venäjä tuossa erityisesti loistaa.

Vaikka ReactOS onkin hieman keskeneräinen, saataisiin murto-osalla nykyisin lisenssimaksuihin kuluvasta rahasta siitä täysin kelvollinen alusta korvaamaan kaikki Windows-käyttöjärjestelmät. Todennäköisesti suurin osa julkishallinnossa käytetyistä ohjelmista pyörisi ReactOS:n päällä jo nyt ilman mitään muutoksia. Kestävämpi ratkaisu olisi kuitenkin jatkossa kehittää käytettävät ohjelmistot niin, että niistä on saatavilla avoin lähdekoodi, josta ne voidaan kääntää millä tahansa alustalla toimivaksi. Näin vältetään vastaisuudessa joutumasta pysyvästi kiinni yhden toimittajan tuotteeseen. Tämän lisäksi avoimen lähdekoodin ohjelmia on ongelmattomampaa mukauttaa vastaamaan uusia lain vaatimuksia tai pitämään sisällään uudenlaisia toimintoja.

Linux-käyttöjärjestelmien ohjelmapaletti on nykyisin hyvin kattava ja niistä löytyy mm. Office-paketin korvaajaksi kelpaava LibreOffice.

Nykyään ollaan tilanteessa, jota voisi verrata siihen, että ostetaan ensin hyvin käyttöön soveltuva kirja, mutta uuden tiedon valossa tästä kirjasta pitäisi muuttaa yksi lause tai pilkku ja tämä johtaa absurdiin tilanteeseen, jossa pitäisi maksaa alkuperäiselle kirjoittajalle suhteettoman suuri palkkio pienestä muutoksesta tai ostaa täyteen hintaan kokonaan uusi kirja tai teettää halutut muutokset sisältävä kokonainen kirja ja se pitää tarkoituksella kirjoittaa sellaisella tavalla, että vältetään plagiointisyytökset. Toki joustavampiakin sopimusmalleja tietojärjestelmätoimittajien kanssa varmaan on, mutta yleensä homman juju on kiristää asiakasta, joka on jo täysin riippuvainen yrityksestä tietojärjestelmän ainoana jatkokehittäjänä.

Avoimen lähdekoodin tapauksessa prosessi on huomattavasti yksinkertaisempi: Tehdään käytössä olevaan ohjelman lähdekoodiin vain tarvittava muutos.

Triviaa: Wikipedian määritelmän mukaan haittaohjelma on yleiskäsite tietokoneohjelmille, jotka tarkoituksellisesti aiheuttavat ei-toivottuja tapahtumia tietokoneessa tai tietojärjestelmässä.

Yksityisten, arkaluontoisten ja salassapidettävien tietojen vuotaminen ei liene toivottu tapahtuma?

EDIT 23.9.2015 Euroopan Unionin tuomioistuin on tänään antanut ratkaisuehdoituksen, jossa mainitaan mm:


"jos tietosuojan taso kolmannessa maassa ei ole riittävä, henkilötietojen siirto kyseiseen maahan on kiellettävä."

Lisäksi julkisasiamies katsoo, että kun kyseessä ovat systeemiset puutteet, joita on todettu kolmannessa maassa, johon henkilötietoja siirretään, jäsenvaltioiden on voitava toteuttaa toimenpiteet, jotka ovat tarpeen Euroopan unionin perusoikeuskirjassa suojeltujen perusoikeuksien, joihin kuuluvat oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja oikeus henkilötietojen suojaan, turvaamiseksi.


Loppukaneettina ratkaisuehdoituksessa sanotaan:
Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 28 artiklaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se, että on olemassa direktiivin 95/46 25 artiklan 6 kohdan nojalla tehty Euroopan komission päätös, ei estä kansallista valvontaviranomaista tutkimasta kantelua, jossa väitetään, että tietyssä kolmannessa maassa ei taata siirretyille henkilötiedoille tietosuojan riittävää tasoa, ja tarvittaessa keskeyttämästä näiden tietojen siirtoa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY mukaisesti yksityisyyden suojaa koskevien safe harbor -periaatteiden antaman suojan riittävyydestä ja niihin liittyvistä Yhdysvaltojen kauppaministeriön julkaisemista tavallisimmista kysymyksistä 26.7.2000 tehty komission päätös 2000/520/EY on pätemätön.
EDIT 6.10.2015 Euroopan unionin tuomioistuin on tehnyt historiallisen päätöksen: Unionin tuomioistuin julistaa pätemättömäksi komission päätöksen, jossa Yhdysvaltojen todetaan takaavan siirrettyjen henkilötietojen suojan riittävän tason

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Re: Yhden kysymyksen vaalikone

Rainbow Burst Vector Graphic
CC Attribution: Vector Graphics
"Kansalaisaloite avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta. Sukupuolineutraali avioliitto riistää adoptiolapselta mahdollisuuden korvaavaan kokemukseen eri sukupuolta olevista vanhemmista, isästä ja äidistä. Lapsen oikeus olla isän ja äidin hoidettavana ei voi toteutua samaa sukupuolta olevien avioliitossa. Samaa sukupuolta olevien parien oikeudet on huomioitu riittävällä tavalla parisuhdelaissa."

Olikohan tuo strategisesti valittu, että vastata voi vain myöntävästi? Ette tahdo tasapuolisuudenkaan nimissä näyttää, ketkä ehdokkaat vastaisivat kieltävästi.

Joka tapauksessa paheksun retoriikkaanne ja tapaa, jolla yritätte ajaa agendaanne. Samaa päättelyä käyttäen pitäisi koululaisilla olla "oikeus" kuulla uskonnollisten yhteisöjen käännytyspuheita, olivatpa käännyttäjät sitten luterilaisesta kirkosta tai satanisteja.

Markkinoitte lapselle "oikeutta" saada kokemus, jota itse pidätte oman subjektiivisen näkemyksenne kapeuden vuoksi oikeana. Näyttöä on kuitenkin siitä, että ydinkysymys lapsen hyvinvoinnissa ei ole se, mitä sukupuolta hänen vanhempansa ovat vaan se, rakastetaanko lasta ja otetaanko hänet huomioon.

Kerroppa, miten lapsen oikeudet toteutuvat paremmin vaikkapa perhekodissa kuin perheessä, jossa molemmat vanhemmat ovat saman sukupuolen edustajia. Entäs lastenkodissa?

Avioliitto on henkilökohtainen asia. Sitä ei ole sopiva yhteisön määrittää, millä tapaa yksilöt tahtovat toisiinsa sitoutua tai minkälaisin järjestelyin he lisääntyvät.

Vai pitäisikö kohta puuttua vaikkapa siihen, että uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvat lisääntyvät yli yhteiskunnan kantokyvyn tuottaen yksilöitä, joiden kyky kognitiiviseen reflektioon sekä faktojen ja fiktion erottamiskyky on heikentynyt?

Ystävällisin terveisin,
Sebastian Mäki
Julkaistu avoimena blogissani: Politiikka- ja yhteiskuntablogi
http://blogi.sebastianmaki.fi/

On 04/07/2015 12:56 AM, aito.avioliitto@gmail.com wrote:>
>   Arvoisa kansanedustajaehdokas!
>
> Vielä ehdit vastaamaan yhden kysymyksen vaalikoneeseen. Siinä on nimensä
> mukaisesti vain yksi kysymys ja vain yksi vastausvaihtoehto. Siihen ei siis mene
> kauan aikaa. Pääset vastaamaan vain tällä henkilökohtaisella linkillä:
> http://aitoavioliitto.fi/vaalit?c=********
>
>
> Menestystä vaalikampanjaanne toivottaen,
> ***** ********
> Aito avioliitto ry **
>

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kiristyskirjeiden uusi aalto ja ohjeita


EDIT 8.9.2015 Vaikuttaisi siltä, että Hedman Partners on viemässä isoa määrää tapauksia oikeuteen. Muistakaa sitten te Muropaketin ja Ylilaudan jonnet, että levyjä ei saa tahallaan kirjoittaa täyteen randomia tai muutenkaan tuhota niiden sisältöä. Siitä voisi tulla paha mieli tekijänoikeussotureille ja niiden jaloa taistoa kamalia Piraatteja vastaan avustavalle poliisille, jotka vaan tekevät työtään ja olisihan se varmaan laitontakin.

EDIT2: mainittiin minulle, että ei se vissiin laitonta olekkaan. On ollut mm. tapausia, joissa joku ei ole suostunut edes kovalevynsä kryptaussalasanaa luovuttamaan, poliisi on vienyt koneet ja pitänyt niitä aikansa, mutta kun krypto ei ole auennut niin on tullut syyttämättäjättämispäätöksiäkin. Jos kuumottaa, hanki asianajaja.

EDIT3: Piraattipuolue on avannut ohjesivuston kiristyskirje.fi

Olen eilen ja tänään saanut muutamia yhteydenottoja sekä avunpyyntojä koskien Hedman Partnerssin juuri lähettämiä uusia kiristyskirjeitä. ("Asia: Elokuvateosten luvaton jakaminen BitTorrent-verkossa" tai vastaava otsikko) Liikenne blogiinikin näyttää kovaa piikkiä katselukerroissa tänään. Erityisesti aihetta käsittelevään edelliseen postaukseeni. (372 lukukertaa tänään) Voidaan siis sanoa, että kevättä ilmassa ja tekijänoikeustrollit liikenteessä.

Tein Hedman Partnersin toiminnasta rikosilmoituksen ja kantelun Asianajajaliiton valvontalautakunnalle, jossa syytin Hedman Partnersin asianajajaa mm. asiattomasta painostuksesta ja uhkauksesta saattaa häpeällistä tietoa julkisuuteen. Ongelmallista on esimerkiksi se, miten hyvin oikeudenkäynnin julkisuusperiaate toteutuisi, kun se edellyttäisi häpeällisen tiedon(tai epäilyn, joka on siihen rinnastettavissa) paljastamista. Rikosilmoituksesta tai kantelusta Asianajajaliittoon ei tapauksessani ollut toivotunlaista tulosta. En ole saanut sellaista ratkaisua, jossa todettaisiin näiden kiristyskirjeiden olevan laittomia tai asianajajan tapaohjeiden vastaisia. Se ei silti tietenkään tarkoita, etteikö niitä voisi vielä sellaiseksi tulkita.

Koska taipumukseni on hieman spekuloida, minulle tuli tunne, että laittoivat kiristyskirjetouhun tauolle siksi aikaa, kun kävivät kanssani asiakirjataistelua. Spekuloin siis, että pelkäävät itsekin olevansa lain harmaan vyöhykkeen riskaabelimmalla puolella. Ovat ilmeisesti kuitenkin lähetelleet näitä kirjeitä silläkin aikaa. Toistaiseksi siis Hedman Partnersilla on mahdollisuus manipuloida oikeuksistaan tietämättömiä maksamaan vaaditut lunnaat, jotka tietojeni mukaan pyörivät jossain 800 euron ja 1500 euron tuntumassa.

Oman verkon jakaminen on yleistä eikä ole lainkaan yllättävää, että näitä kirjeitä saaneet henkilöt eivät edes tiedä kuka väitetyt luvattomat lataukset(jakamiset) on tehnyt. Kotiverkkoa ei nyt muutenkaan kukaan valvo eikä kukaan myöskään ole velvollinen valvomaan sellaisella tavalla, että tällaisiin uhkauskirjeisiin voisi vastata sen enemmällä todistusaineistolla, kuin sillä, että omaa verkkoa on kirjeen vastaanottajan oman väittämän mukaan ollut mahdollista jonkun muun käyttää. Ylivieskan käräjäoikeus on jo linjannut, ettei ylläpitäjällä ole vastuuta wlanin verkkoliikenteen sisällöstä. IP-osoite ei ole todiste verkkoliittymän omistajan syyllisyydestä.

Kannattaa muistaa, että tällaisten hyvin kiristyskirjeiden lähettäminen on tuottavaa toimintaa vain, jos kirjeiden saajat päättävät olla taistelematta vastaan. Jos siis olet esim pienituloinen saat oikeusaputoimistosta itsellesi edustajan mahdollisesti jopa ilmaiseksi. Ei tarvitse pelätä, että joudut yksin taistelemaan tällaista toimijaa vastaan.

Omat tähänastiset kustannukseni

- Bussi 6 euroa
- Oikeusaputoimisto 0 euroa
- Aikaa ja vaivaa, mutta hyvä fiilis siitä, että toimin oikeudentuntoni mukaisesti, joten plussan puolella ollaan

Ohjeet kirjeiden saajille

Älä maksa, jos et itse ole ladannut. Pidä meteliä, ole hankala
Hanki asianajaja. Ota yhteyttä esim. oikeusaputoimistoon.
Ota yhteyttä EFFIin suoraan tai Facebook-ryhmässä. Pyydä EFFI apuun etenkin, jos olet oikeusaputoimiston asiakas. Oikeusaputoimistossa ei todennäköisesti tunneta näitä tapauksia yhtä hyvin.

Viimeisenä, mutta tärkeimäpänä: Äänestä Piraattipuolueen ehdokasta nyt tulevissa eduskuntavaaleissa.

Piraattipuolue on laittanut pystyyn sivuston, jossa koitamme ohjeistaa paremmin. Katso: kiristyskirje.fi

Olen itse Piraattipuolueen ehdokkaana Varsinais-Suomen vaalipiirissä numerolla yhdeksän.

En ole asianajaja. Jokainen tehköön omassa tapauksessaan, kuten parhaaksi päättää. Tämä postaus sisältää minun näkemykseni siitä, miten tässä asiassa tulisi menetellä. Oma kantani perustuu siihen, että tällaiselle toiminnalle saataisiin loppu. Ei siis siihen, miten yksittäisenä henkilönä ratkaiset optimaalisesti vangin dillemman.

Olisipa Ville Oksanen vielä keskuudessamme.

Ps. Minulla on kiireitä töiden ja vaalien kanssa, joten luethan myös aikaisemman postaukseni huolellisesti ennen kuin lähetät sähköpostissa kysymyksiä, joihin blogissani jo vastaan. Alkaa sen verran satelemaan sähköpostia ja puheluita, ettei oikein kerkiäis. Päivittelen tätä artikkelia vastaamaan mahdollisimman hyvin kaikkiin vastauksiin.

Pps. Ylilaudalla lisää keskustelua aiheesta: Verenimijät ja Tekijänoikeusvampyyrit vol 2

Ppps. Turre Legalilta ohjeita

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Utopia pakenee meitä

Miltä tuntuisi elää maailmassa, jossa valtion olisi aivan välttämätöntä toteuttaa myös sen heikoimpien kansalaisten tahtoa, jotta sillä olisi valtuudet toimia? Kuulostaako utopialta?

Tavoitteet on asetettava kauas tulevaisuuteen, jotta voimme tarkastella ovatko toimenpiteet ja ideat, joita tavoitteiden saavuttamiseksi tehdään, kestäviä. Tulevaisuus, jossa ihminen on selättänyt köyhyyden, kuolevaisuuden, asuttaa useita planeettoja ja osaa käyttää luonnovaroja kestävästi, on mahdollinen. Tavoitteenamme tulee jatkuvasti olla utopia. Se sananmukaisesti tarkoittaa "paikkaa, jota ei ole". Määritelmällisesti siis tavoitteenamme on ihanneyhteiskunta. Se, millainen tällainen ihanneyhteiskunta olisi, riippuu lähinnä kyvystämme kuvitella. Utopian tavoitteleminen edellyttää, että asetamme itsemme tilanteisiin, joissa kehitymme. Koska asioiden muuttuessa muutuu myös käsityksemme utopiasta emme oikeastaan koskaan saavuta utopiaa. Siksi utopia on hyvä tavoite, koska se on alati muuttuva pakeneva käsite, joka odottaa meitä jossain tuolla tulevaisuudessa ikuisesti. Vain yksi asia on ollut muuttumaton läpi historian. Se on maailman jatkuva muutos. Meidän osanamme on tehdä valintoja, jotka ovat omiaan viemään itseämme ja muita rohkeasti eteenpäin jatkuvasti muuttuvassa maailmassa koko ajan määrittäen parhaan kykymme mukaan utopian käsitteen uudelleen uuden tiedon valossa. Kyky tehdä pidemmällä ajanjaksolla järkeviä valintoja riippuu täysin siitä, kuinka valmiita olemme muuttamaan käsitystämme vastaamaan vallitsevaa todellisuutta.

“With the relinquishment of utopias, man would lose his will to shape history, and therewith his ability to change it”

Mannheim



Tieteiskirjallisuus ja kuvaukset utopiasta ovat olleet suurimpia innoittavia voimia läpi ihmiskunnan historian. Ne ovat toimineet itsensä toteuttavina ennustuksina. Näistä ehkä osuvimpia ovat olleet Arthur C. Clarken vuonna 1968 tekemä ennustus 2000-luvulla käytettävistä tablettitietokoneista, Tim Berners-Leen HTTP-protokollaan vuonna 1992 määrittämä varaus tulevaisuuden sähköisille maksutavoille, joista ensimmäisenä käytännössä toimivana toteutuksena vuonna 2009 kehitettyyn Bitcoiniin tämä implementointiin vuonna 2011. Pidemmällä aikaskaalalla utopistisia ajatuksia ovat olleet esimerkiksi koko kansan kattava ilmainen terveydenhoito, koulutus, äänioikeus, itsemääräämisoikeus ja moni muu, joita Suomessa pidämme nykyään itsestään selvinä asioina. Tietysti myös tulevaisuuden dystopiat ovat kauhukuvan sijaan toimineet ohjenuorana, kuten vaikkapa Orwellin kirja Vuonna 1984.(julkaistu 1949) Ideoilla on siis taipumusta toteutua ennemmin tai myöhemmin, olivatpa ne aikanaan kuinka uskomattomia tahansa. Tärkeää olisi siis käyttää kaikki liikenevät voimavaramme siihen, että saamme toteutettua positiiviset, ihmisten elämää helpottavat ja yhteistyön määrää ja laatua parantavat tulevaisuudenkuvat tehokkaammin kuin negatiiviset, kontrollointiin, kansalaisoikeuksien menetykseen ja vallan keskittymiseen liittyvät tulevaisuudenkuvat. Oikeaa ja väärää eivät voi määrittää vain oma välitön etumme vaan kaikkien yhteinen etu rotuun, kansalaisuuteen ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.

Tänä päivänä ja ikuisesti tärkeimmiksi aiheiksi näkisin perustoimeentulon turvaamisen ja sen mahdollistaman yksilöiden kehittymisen niin taidollisesti kuin tiedollisesti. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme kannustaa passiivisuuteen ja rankaisee niitä yritteliäitä, jotka toimivat rehellisesti töistään ja tuloistaan ilmoittaen. Perustulo antaisi vapauden kokeilla itselleen mieluisia töitä ilman, että epäonnistuminen ja potentiaalinen karenssi aiheuttaisi yrittelijäisyyteen pyrkiville tarpeettomia takaiskuja. Työn automatisoituessa ja manuaalisen työn merkittävyyden ja arvon vähentyessä ei ole enää mahdollista osoittaa kaikille työpaikkaa. Meidän täytyy luopua ajatuksesta, että kuka tahansa voi saada halutessaan sellaista työtä, jolla hän kykenee elättämään itsensä. Etenkin sellaisessa tilanteessa, jossa toimeentulon ehtona on työnteko, synnytetään keinotekoisesti työpaikkoja, jotka eivät ole mielekkäitä ja myöskin näistä pakkotöistä maksettavat palkat polkeentuvat olemattomiksi, koska epätoivo lisää tarjontaa työmarkkinoilla. Näkisin kuitenkin, että tämä on niinkin kyvykkään olennon kuin ihmisen ajan haaskaamista ja erityisesti arvokkaan resurssin hukkaan heittämistä. Suomessa on jo nyt tilanne, jota voitaisiin verrata siihen, että fyysikot laitettaisiin hiilikaivokseen työntämään kärryjä sen sijaan, että heille annettaisiin aikaa ja resursseja kehittää automaattinen kärry. Toki jotkut ihmiset tulisivat perustulojärjestelmässä olemaan vain niinsanottuja vapaamatkustajia, mutta näitä olisivat vain ihmiset, joita vanhemmat ja ympäröivä kulttuuri eivät ole ruokkineet tarpeeksi ajatuksilla siitä, mitä kaikkea he voisivat jonain päivänä saavuttaa, jos uskaltaisivat jotain tavoitella. Vapaamatkustajia on niin kauan, kun tapamme toisten unelmat ja rajoitamme heidän mahdollisuuksiaan kehittää itseään ja yhteiskuntaa, jossa he elävät. Meidän tulee tarjota kaikille kansalaisillemme yhdenvertaiset mahdollisuudet rajattomaan kehitykseen ja yhteiskuntaamme hyödyttävään yrittämiseen. On luovuttava lyhyen aikavälin tuloksentavoittelun vaatimuksesta. Ihminen ei ole kone, joka voi väsymättä olla hyödyllinen yhteiskunnalle ilman, että tällä on todellisia mahdollisuuksia menestyä kehittämällä itseään ja olemalla yritteliäs.

Demokratian kehittäminen edellyttää modernin teknologian käyttöönottoa. Yksi oleellisimmista demokratian takeista olisi blockchain-teknologian käyttöönotto vaaleissa ja eduskunnan istunnoissa. Blockchain-teknologia mahdollistaa vaalisalaisuuden säilymisen, mutta myös täydellisen läpinäkyvyyden äänestäjän näkökulmasta. Vaalituloksia ja äänestyksiä ei voisi väärentää tai muuttaa ja annetut äänet voisi kuka tahansa kansalainen tarkistaa. Kansalainen voisi antaa äänensä kokonaan yhden kansanedustajan käytettäväksi, kuten nykyään tai kansalainen voi käyttää äänensä itse. Hän voisi jopa jakaa äänestään osuudet joukolle kansanedustajia näin varmistaen sen, että yksi yksittäinen edustaja ei voi lupaustaan pettämällä vaikuttaa kansalaisen antaman äänen menemiseen täysin päinvastoin kuin mitä kansalainen on toivonut. Näin saamme luottamuksen tarpeen eliminoitua edustajavaaleista kokonaan. Oikeastaan kaikki alueet, jotka nykyään yhteiskunnassa edellyttävät luottamusta voidaan korvata demokraattisemmalla, korruptiolle immuunilla blockchain-teknologialla.

Bitcoinin ja escrow-palveluiden avulla identiteettivarkaudet ja luottokorttimaksamiseen liittyvät varkaudet voidaan eliminoida täysin. Bitcoinkäyttäjän säästöt ovat myös turvassa valtion tai rikollisten kähminnältä, koska varoja ei yksinkertaisesti voi siirtää ilman haltijan suostumusta. Toisin kuin valtion valuuttojen tapauksessa, bitcoinien väärentäminen on mahdotonta. Myös suuri osa kuluttajansuojalaeista tulisi tarpeettomaksi, koska kryptovaluutan avulla kyetään tekemään niin edistyksellisiä temppuja, että perinteisiin maksujärjestelmiin verrattuna ne vaikuttavat taikuudelta. Kyky siirtää rahaa mihin tahansa maailmankolkkaan sekunnin murto-osassa, milloin tahansa, mistä tahansa, kenelle tahansa, summasta riippumatta hintaan 0 - 0.03€ on jotain, mihin vanhanaikaiset maksuverkot eivät yksinkertaisesti pysty. Bitcoin on tullut jäädäkseen ja nyt kysymys on vain siitä aiotaanko täällä hyväksyä se tosiasia ja olla ensimmäisiä maita, jotka ymmärtävät lähteä täysillä hyödyntämään tätä uutta teknologiaa vai olemmeko me taas jäämässä muusta maailmasta jälkeen.

Bitcoin tulee kasvamaan globaalin talouden selkärangaksi ja korvaa Yhdysvaltain dollarin aseman ennemmin tai myöhemmin. Tämä siitä syystä, että Bitcoinin käyttöönotto ei ole yhden yksittäisen valtion talouden tukemista vaan rationaalinen valinta valtiolle, joka pyrkii vakauttamaan omaa ja koko muun maailman taloutta kohdistamatta valuuttapaosta aiheutuvia ongelmia mihinkään yksittäiseen valuuttaan. Yhteiseen valtiosta riippumattomaan yhteisvaluuttaan siirtymisellä tuetaan kaikkia muitakin valtioita ja yksilöitä, jotka tahtovat valita arvonsa säilyttämiseen valuuttaa, jota poliittinen valta ei kykene korruptoimaan. Bitcoin on itsensä toteuttava ennustus, koska se on äärettömän hyödyllinen. Kryptovaluuttojen mahdollistamalla teknologialla on nyt myös mahdollista muunmuassa korvata vakuutusyhtiöt, pankit, arvopaperit, sopimukset, eläkejärjestelmä, yritykset, viestintä ja lukematon määrä muita nykyisin keskitettyjä järjestelmiä, joita hallitsevat suuret instituutiot.

Talouspakotteista mainittavaa olisi se, että poliittisilla päätöksillä voitaisiin asettaa seuraamuksia erityisesti julkisille toimijoille ja rahaliikenteen voisi jopa estää julkisten toimijoiden osalta tarvittaessa täysin, mikäli näiden varojen siirto edellyttää allekirjoitusta kolmannelta osapuolelta. Tällaisena kolmantena osapuolena voisivat toimia maailman kaikki valtiot yhdessä. Mikäli ennalta sovittu määrä valtioita hyväksyisi julkisten toimijoiden siirrot, voisivat ne tapahtua automaattisesti. Mikäli osa tahtoisi estää siirrot. Voisivat ne kieltäytyä allekirjoittamasta transaktiota. Yksittäisiä kansalaisia talouspakotteet eivät koskettaisi, koska millään instituutiolla ei yksinkertaisesti ole kykyä pysäyttää heidän transaktioitaan. Tämä takaisi, että pakotteet kohdistuisivat juuri niihin, joihin pakotteiden kohdistaminen voi olla tarpeellista.

Teknologiaa tulee kehittää ja ohjata vastuullisesti aivan kuten kaikkea muutakin kehitystä. Olennaisin asia on minimoida luottamuksen antamisesta aiheutuvia ongelmia, vallan keskittymistä ja siitä seuraavaa vallan väärinkäyttöä. Vallan luovuttaminen toisen käyttöön sellaisella tavalla, että sitä ei voi ottaa takaisin on läpi historian johtanut konflikteihin, jotka ovat nyt vältettävissä. Meillä on kaikki mahdollisuudet ohjata kehitystä sellaisella tavalla, että luomme kannusteita yhteistyölle, yritteliäisyydelle ja toisista huolehtimiselle.

On tärkeää, että opetamme ajattelun työkalut lapsille jo varhain. Ajattelun vinoumat näkyvät tänäkin päivänä politiikassa. Meillä ei ole kykyä tehdä valistuneita päätöksiä, mikäli emme ymmärrä ihmispsykologiaa, ajatusvinoumia ja sitä, miten tietynlaiset kannusteet johtavat joko yhteishyödylliseen toimintaan tai yksilön välittömiä etuja toisten etujen kanssa ristiriidassa olevaan toimintaan. Suurin ero nykyihmisen ja muinaisten esi-isiemme välillä on perintönä saatu kulttuuri ja ajattelutaito. Nämä tulevat olemaan suurimmat erot myös nykyihmisen ja tulevaisuuden ihmisen välillä. Me olemme vaiheessa, jossa voimme ottaa jo paljon suuremman roolin kohtalomme ohjaamiseen itse. Olemme aikuistumassa vaikka meillä vielä joskus on lapsen ajatuksia. Kasvu on aina vaikeaa ja ymmärryksen mukanaan tuoma taakka on raskas, mutta välttämätön kantaa.

Meidän on aika luopua irrationaalisista peloista, koska ne saavat meidät tekemään irrationaalisia tekoja, jotka ovat omiaan tuottamaan kärsimystä muissa. Pelko on huono isäntä ja sen seurauksena on aina ääri-ilmiöitä. Autot aiheuttivat Yhdistyneessä Kuningaskunnassa vuonna 1865 pelkoa niinkin paljon, että autojen edellä tuli kulkea 55 metrin etäisyydellä punaista lippua heiluttava henkilö. Ajatus tuntuu naurettavalta nykyisin, vaikka tieliikennetapaturmissa kuolee vuosittain moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin terroristien iskuissa. Silti terrorismi herättää tunteita vaikka Suomessa on todennäköisempää kuolla saunassa. Opettamalla jo varhaiskasvatuksen aikana ja ala-astella lapsia tunnistamaan omia ajatusvinoumia ja opettamalla heille psykologiaa voisimme päästä hiljalleen eroon peloista, jotka eivät ole tilastollisesti relevantteja. Näin antaisimme vähemmän tilaa peloille ohjata omaa käyttäytymistämme ja valmistaisimme jokaisen kansalaisen tarpeellisilla taidoilla oman ja muiden tunne-elämän ymmärtämiseen. Lapsille tulisi antaa paremmat mahdolisuudet mennä aikuisiin tilanteisiin, jotta he voivat toimia aikuisemmalla tavalla myös myöhemmin elämässä. Toki aikuisten tehtävänä on myös asettaa ne rajat, joiden sisäpuolella lapsen on vielä suhteellisen turvallista aikuistua, mutta täydelliseen suojeluun meidän ei tule koskaan pyrkiä, koska näin pysäytämme lasten kehityksen ja teemme heistä pelokkaita ja helposti ohjailtavia aikuisia. Näkisin myös, että meidän tulisi välttää altistamasta lapsia uskonnoille varhaisella iällä, koska heillä ei ole vielä tarpeeksi henkistä kapasiteettia tehdä tietoista valintaa. Eettiset kysymykset sinänsä ovat tärkeitä asioita käsiteltäväksi jo lapsena, mutta niihin ei tule sekoittaa uskoa. Ihminen voi toimia eettisesti perustamalla toimintansa rationaaliseen ajatteluun ja etsien ne tavat toimia, jossa oman edun tavoittelu ei riko toisten oikeuksia vaan päinvastoin auttaa myös muiden tavoitteiden saavuttelua. Tällaiset ajattelutaidot omattuamme olisi yhteiskuntamme vähemmistöillä myös paremmat oltavat.

Tiedustelutoiminta on modernia sodankäyntiä, joka johtaa oman edun tavoitteluun toisten kustannuksella. Nykyaikaisen valtion tärkeimpiä rooleja olisikin ohjata varoja avoimen lähdekoodin tietoturvasovellusten kehittämiseen sellaiselle tasolle, että jokaisen ihmisen tietoturva kansalaisuuteen katsomatta voidaan taata. Suomen tulisikin hakea kumppanimaitaan mukaan tällaiseen kehitykseen, koska yhteinen tietoturvasta huolehtiminen voittaa lopulta yksittäisten häirikkövaltioiden toiminnan. Tietoturva on ollut pitkään niin laiminlyöty osa-alue, että se saa helposti ihmiset kuvittelemaan kattavan suojautumisen olevan mahdotonta. Valtion ei julkisia rahoja tulisi muutenkaan käyttää yksityisten yritysten tukemiseen, vaan sellaisten ohjelmointiprojektien tukemiseen, joista se itse voi hyötyä ja jotka ovat omiaan hyödyttämään tulevia sukupolvia. Näkisin, että hyvä vaihtoehto nuorille olisi liian vähän haasteita antavien työharjoittelujaksojen sijaan osallistua johonkin avoimen lähdekoodin projektiin niin, että valtio tukisi tätä toimintaa. Nykyään esimerkiksi Google Summer of Code paikkaa hieman tätä puutetta.

Harvempi pitää ajatuksesta, että huumeita käytetään. Huumeiden käyttö on kuitenkin tosiasia eikä sota huumeita vastaan ole tuottanut sellaisia tuloksia, kuin oltaisiin toivottu. On käynyt päinvastoin. Sen sijaan, että suojaisimme ihmisiä huumeiden vaikutuksilta, aiheutamme heille vielä jo alunperin ongelmaiseen elämäänsä lisää ongelmia, pelkoa ja syrjäytymistä. Huumeiden kriminalisoinnilla luodaan markkinat, jotka lisäävät rikollisuutta ja koventavat aineita. Huumeiden vaikutukset terveyteen ovat kuitenkin olemassa sallimme me niiden myynnin tai ei. Olisikin järkevää lopettaa huumesota siitäkin huolimatta, että ajatus aiheuttaa inhontunteita. Huumeet pitää saada verolle, niiden laatu tulee varmistaa ja huumebisneksen ympärille muodostunut muu rikollisuus saada häviämään kannattamattomana.

Suomi on nykyään täysin riippuvainen keskeytymättömästä sähkönjakelusta, mutta sähköverkkomme on vieläkin keskitetyn mallin mukainen. Olisi aika ottaa mallia internetin hajautetuista verkoista ja varmistaa, että sähköverkkoon pääsisi tuottajana tai kuluttajana ilman erillisiä sopimuksia. Koko sähköverkko on mahdollista toteuttaa sellaisella tavalla, että sen ylläpito ei edellytä riippuvuutta yksittäisistä toimijoista vaan sen ylläpitämiseen olisi taloudellinen intressi kenellä tahansa kykenevällä toimijalla. Ne, ketkä vetävät linjat saavat kilpailla sähkönsiirrossa ja ne, jotka tarjoavat sähköä kilpailevat toistensa kanssa kuluttavista asiakkaista, jotka voivat kilpailuttaa toimittajia vaikka tuhansia kertoja päivässä. Tämäntapaisella verkolla olisi taipumus kasvaa nopeasti omavaraiseksi ja varmennetuksi. Kukin voisi itse päättää kuinka omavaraisia sähkön puolesta ovat ja vuorokautiset, sekä vuodenajasta riippuvat vaihtelut sähkön hinnassa antaisivat arbitraasimahdollisuuksia, jotka johtaisivat myös sähkön varastointikapasiteetin kasvattamiseen ja hinnanvaihteluiden tasaantumiseen.

Lisäilen lähteet joskus jos jaksan. Kaiken sanomani saa ja pitää kyseenalaistaa.


torstai 22. tammikuuta 2015

Ajatuksen virtaa överistä turvallisuuteen ja pyramideihin

by Gemma Bou/creative commons
Joillain on näköjään aina ihme tarve vetää överiksi. Elokuvien tekijät nykyään tekevät yhä näyttävämpiä kohtauksia, koska tehostetekniikan käsilläolo tekee sen niin helpoksi. Tarinat eivät kuitenkaan parane sillä, että ne esitetään näyttävästi vaan sillä, että katsoja saadaan kiinnostumaan hahmojen kohtalosta. Toki esimerkiksi tieteis- ja fantasiaelokuvissa sopii ja pitääkin olla joitain näyttäviä kohtauksia, mutta niiden näyttävyyttä ei saa murentaa sillä, että koko elokuva on yhtä tehostetulitusta/taistelukohtausta yms. väkinäistä reaktionirroitusyritystä katsojasta.

Tavallaan koomista, että oli kysymys sitten isomman budjetin elokuvien tekijöistä tai tiedustelutehtävää suorittavasta viranomaisesta niin taustalla on aina se sama ajatus, että kun nyt on nää pelit ja vehkeet niin käytetään niitä koko rahan edestä. Ison organisaation tragedia on se, että valintoja ohjaavat väärät motiivit.

Elokuvan rahoittajat pääsevät ohjaamaan valintoja siihen suuntaan, että heidän sijoituksensa tuottaisi maksimaalisen tuloksen taloudellisesti. Siksi elokuvissa on niin paljon mauttomia tehokeinoja, pakotettua huumoria ynnä muuta, joka tekee elokuvasta usein mautonta puuroa.

Kansalaiset voivat vaikuttaa politiikkaan ja tekevätkin niin. Kukaan meistä ei halua tuntea oloaan turvattomaksi. Todellisuus kuitenkin on se, että mitä tahansa voi tapahtua. Sen asian kanssa täytyy vaan tulla sinuksi. Viranomaiset ovat haistaneet tuon Maslow'n tarvehierarkiaankin kuuluvan tarpeen kansassa ja käyttävät sitä hyväksi. Nykyään trendi näyttäisi olevan, että luodaan sellainen tila, jossa keskimääräisen älykkyysosamäärän alapuolelle kuuluvile luodaan tunne siitä, että on turvallista. Jos olisi kysymys vaikka ruuan tarpeesta niin tällaista silmänkääntötemppua olisi hieman vaikeampi toteuttaa. On kovin vaikeaa luoda tunnetta siitä, että vatsasi on täysi ilman varsinaisen näläntunteen poisviemistä ihan konkreettisella ravinnolla.

Mitä vähemmän kansalaiset ajattelevat omaa turvallisuuttaan niin sitä vähemmän heillä on kykyä ymmärtää turvallisuutta. Jokainen kuitenkin vastaa omasta henkilökohtaisesta turvallisuudestaan itse. Suurimpaan vaaraan joutuvat ne, jotka erehtyvät ulkoistamaan turvallisuutensa. He menettävät itsenäisyytensä totaalisesti.

Monille ihmisille turvallisuus on niin abstrakti asia, että politiikassa todelliseen turvallisuuden kasvattamiseen ei tavoitella vaan tähtäimessä on vain turvallisuudentunne. Tämä taas saa valheellisesti näyttämään, että näitä turvallisuudentunnetta kasvattavia toimenpiteitä tekevät olisivat tosiasiallisesti saaneet aikaan jotakin. Syntyy tyhjän päälle rakennettu luottamus, kun turvallisuudentunnetta tuottavan asian takana ei olekkaan mitään tosiasiallista turvallisuutta tuottavaa seikkaa. Silloin, kun on oikeasti turvatonta olisi turvallisempaa olla siitä tietoinen. Englanninkielisillä on osuva termi tällaisesta toiminnasta: confidence trick. Turvallisuudentunteen luominen on siis lupaus tulevasta turvallisuudesta. Samalla tapaa esimerkiksi pyramidihuijaukset ovat lupauksia tulevasta varallisuudesta(yksi turvallisuuden elementti)

Historia on näyttänyt, että jos pelkkien lupauksien päälle rakentaa niin huonot ajat ovat edessä.

Tässä mielenkiintoista pohdiskelua turvallisuudesta, vapaudesta ja valinnoista:


Ja hieman perusteellisemmin: