torstai 22. tammikuuta 2015

Ajatuksen virtaa överistä turvallisuuteen ja pyramideihin

by Gemma Bou/creative commons
Joillain on näköjään aina ihme tarve vetää överiksi. Elokuvien tekijät nykyään tekevät yhä näyttävämpiä kohtauksia, koska tehostetekniikan käsilläolo tekee sen niin helpoksi. Tarinat eivät kuitenkaan parane sillä, että ne esitetään näyttävästi vaan sillä, että katsoja saadaan kiinnostumaan hahmojen kohtalosta. Toki esimerkiksi tieteis- ja fantasiaelokuvissa sopii ja pitääkin olla joitain näyttäviä kohtauksia, mutta niiden näyttävyyttä ei saa murentaa sillä, että koko elokuva on yhtä tehostetulitusta/taistelukohtausta yms. väkinäistä reaktionirroitusyritystä katsojasta.

Tavallaan koomista, että oli kysymys sitten isomman budjetin elokuvien tekijöistä tai tiedustelutehtävää suorittavasta viranomaisesta niin taustalla on aina se sama ajatus, että kun nyt on nää pelit ja vehkeet niin käytetään niitä koko rahan edestä. Ison organisaation tragedia on se, että valintoja ohjaavat väärät motiivit.

Elokuvan rahoittajat pääsevät ohjaamaan valintoja siihen suuntaan, että heidän sijoituksensa tuottaisi maksimaalisen tuloksen taloudellisesti. Siksi elokuvissa on niin paljon mauttomia tehokeinoja, pakotettua huumoria ynnä muuta, joka tekee elokuvasta usein mautonta puuroa.

Kansalaiset voivat vaikuttaa politiikkaan ja tekevätkin niin. Kukaan meistä ei halua tuntea oloaan turvattomaksi. Todellisuus kuitenkin on se, että mitä tahansa voi tapahtua. Sen asian kanssa täytyy vaan tulla sinuksi. Viranomaiset ovat haistaneet tuon Maslow'n tarvehierarkiaankin kuuluvan tarpeen kansassa ja käyttävät sitä hyväksi. Nykyään trendi näyttäisi olevan, että luodaan sellainen tila, jossa keskimääräisen älykkyysosamäärän alapuolelle kuuluvile luodaan tunne siitä, että on turvallista. Jos olisi kysymys vaikka ruuan tarpeesta niin tällaista silmänkääntötemppua olisi hieman vaikeampi toteuttaa. On kovin vaikeaa luoda tunnetta siitä, että vatsasi on täysi ilman varsinaisen näläntunteen poisviemistä ihan konkreettisella ravinnolla.

Mitä vähemmän kansalaiset ajattelevat omaa turvallisuuttaan niin sitä vähemmän heillä on kykyä ymmärtää turvallisuutta. Jokainen kuitenkin vastaa omasta henkilökohtaisesta turvallisuudestaan itse. Suurimpaan vaaraan joutuvat ne, jotka erehtyvät ulkoistamaan turvallisuutensa. He menettävät itsenäisyytensä totaalisesti.

Monille ihmisille turvallisuus on niin abstrakti asia, että politiikassa todelliseen turvallisuuden kasvattamiseen ei tavoitella vaan tähtäimessä on vain turvallisuudentunne. Tämä taas saa valheellisesti näyttämään, että näitä turvallisuudentunnetta kasvattavia toimenpiteitä tekevät olisivat tosiasiallisesti saaneet aikaan jotakin. Syntyy tyhjän päälle rakennettu luottamus, kun turvallisuudentunnetta tuottavan asian takana ei olekkaan mitään tosiasiallista turvallisuutta tuottavaa seikkaa. Silloin, kun on oikeasti turvatonta olisi turvallisempaa olla siitä tietoinen. Englanninkielisillä on osuva termi tällaisesta toiminnasta: confidence trick. Turvallisuudentunteen luominen on siis lupaus tulevasta turvallisuudesta. Samalla tapaa esimerkiksi pyramidihuijaukset ovat lupauksia tulevasta varallisuudesta(yksi turvallisuuden elementti)

Historia on näyttänyt, että jos pelkkien lupauksien päälle rakentaa niin huonot ajat ovat edessä.

Tässä mielenkiintoista pohdiskelua turvallisuudesta, vapaudesta ja valinnoista:


Ja hieman perusteellisemmin: