Politiikka- ja yhteiskuntablogi

Stormtroopperitkin rakastaa  kuvan on ottanut Kristina Alexanderson (creative commons)

Kansalaisten sokea auktoriteettiusko ja perustuslainvastainen hallitus eivät ole hyvä yhdistelmä.
Suomella on identiteettikriisi. Ihmiset eivät osaa erottaa nykytodellisuutta menneisyydestä. Mielikuvamarkkinointi Suomesta edistyksellisenä länsimaalaisena demokratiana vahingoittaa meitä, kun ne hienot asiat Suomessa ovat osa meidän menneisyyttämme. Siksi politiikan tekeminen siitä lähtökohdasta, että olisimme se mielikuvamarkkinoinnin Suomi tarkoittaa sitä, että emme tee päätöksiä nykyisyyden ja tulevaisuuden realiteettien pohjalta. Kansallinen psyyke on kuin sillä syrjäytyneellä entisellä kympin oppilaalla, joka pänttäsi muistikikoilla, ei ymmärtänyt oppimaansa, unohtelee viimeisetkin oppimansa asiat ja haluaa vielä pitää kaksin käsin kiinni siitä ajatuksesta, että on tosi hyvä vaikka se ei näy omassa toiminnassa enää ja jatkuvan tiedostamattomuuden puutteen vuoksi tilanne vaan pahenee. Minulla on toivo siitä, että nyt herätään tähän todellisuuteen.

Suomi luottaa turhan sokeasti vielä niihin rakenteisiin, joiden pitäisi ehkäistä eduskunnan hulluja päähänpistoja ja perustuslain vastaisia päätöksiä. Sipilän heitto "kaiken maailman dosenteista" tiivistää hyvin hallituksemme asenteen oman toimintansa kriittiseen tarkasteluun tai oikeastaan sen puutteeseen. Oikeuskanslerin lausunnot osoittavat konkreettisesti mihin joudutaan sillä, että asiantuntijoita ei kuunnella eikä edes haluta kuulla. Todellisuus on karu. Pelkällä perstuntumalla ei tehdä hyviä päätöksiä eikä edes laillisia sellaisia. Lehdistöön ei luoteta siksi, että se toimii niin näkyvästi sellaisissa puuhissa, joista paistaa läpi poliitikoille ja lobbaajille mieleinen mielikuvakampanjointi. Sipilän-Ylen tapaus antaa näille epäilyksille vahvistusta. Demokratia on epätäydellinen, se vaatii sen verran luottamusta, että valitut päättäjät toimisivat perustuslakimme mukaisesti silloinkin, kun heitä ei siihen mikään muu kuin omatunto pakota. Luottamukselle ei ole enää perusteita, kun lehdistö ei saa olla kriittinen eivätkä asiantuntijoiden lausunnot ohjaa toimintaa.

Suomi on jakautunut erilaisiin yhteiskuntaluokkiin, kupliin, jotka eivät pääse yksimielisyyteen realiteeteista ja syystäkin epäilevät muita epärehellisiksi, itsekkäiksi tai ihan vaan tyhmiksi. Tämä saa ihmiset luovuttamaan yhteisien asioiden edistämisessä, kun poliikkaakin saa tehdä laittomuuksilla itsekeskeisin perustein. Syy on myös ideologisessa jakautumisessa. Ihmiset valitsevat ideologian sen mukaan, kuinka hyvin se sopii heidän omiin arvoihinsa, mutta kaikki eivät pysty edes itsensä kriittiseen tarkasteluun eivätkä siten osaa tai uskalla tarkastella kriittisesti oman ryhmän ideologiaa. Ylikorostunut solidaarisuus omaa viiteryhmää kohtaan vahvistaa vain jakautumista, heikentää sosiaalista liikkuvuutta ja sementoi ihmisten oman identiteetin muuttumattomaksi. Se on kuin autoimmuunisairaus, jossa torjunta kohdistuu virheellisesti elimistön omia kudoksia kohtaan. Elimistö ei enää tunnista mikä on osa sitä itseään. Politiikassa tämä on näkynyt siten, että kielletään maahanmuuttajien, työttömien, vanhusten, mielisairaiden, huumeidenkäyttäjien, opiskelijoiden, yrittäjien, dosenttien, myötätuntoisten ja itsekkäidenkin olevan osa meitä. Minusta olisi hyvä muistaa, että Suomi on valtio. Valtion ei pidä kohdella ketään eriarvoisesti eikä vastoin sen omia sääntöjä. Kun valtio tekee virheitä, ne on välittömästi tunnustettava ja korjattava. Sen sijaan, että kritiikin antajat mitätöidään ja hiljennetään, kritiikki on otettava huomioon ja on varmistettava, että palautteen antaminen on mahdollisimman helppoa, sujuvaa ja johtaa parannuksiin. Kehittyminen edellyttää rehellisyyttä itseltään ja oman toiminnan tulee kehittyä siihen suuntaan, että se kestää kriittisen tarkastelun.

Näen hyvänä asiana nyt tämän sokean auktoriteettiuskon väistämättömän murtumisen. Se siirtää vastuuta asioista ihmisille itselleen, kun vastuuta vältellään muiden toimesta. Nyt pitäisi vielä näyttää, että politiikkaa ei saa tehdä olemalla piittaamaton yhteisiin arvoihimme perustuvista laista eikä niin, että hallitsijoillemme sallittaisiin ajattelu, jonka mukaan he ovat lain yläpuolella. Sillä olisi suuri vaikutus ihmisten luottamukseen politiikkaan ja siten myös toisiinsa. Ihmiset tulevat ottamaan oman kohtalonsa omiin käsiinsä joko hallituksen kanssa yhteistyössä tai ilman sitä. Jälkimmäinen vaihtoehto on huonompi ja mitä pidempään hallituksen nykyinen toiminta jatkuu sitä vaikeampi on perustella maltillisia ratkaisuja. Siksi olen sitä mieltä, että hallituksen pitäisi ymmärtää, että paras asia, mitä he voisivat tehdä omalle kotimalleen nyt, on erota viipymättä. Siitäkin huolimatta, että se voisi hetkellisesti heikentää oman puolueen valtaa. Se ei ole tärkeää nyt. Hallituksen arvot, visio ja strategia ovat asettaneet maamme identiteetin niin kyseenalaiseksi ja on niin kaukana sen kansalaisten identiteetistä, että heidän politiikkansa on tullut tiensä päähän. Suomi tarvitsee uudet vaalit ja uuden hallituksen, jonka kanssa voimme rakentaa parempaa Suomea laillisesti, rauhanomaisesti, kaikkien arvot huomioiden ja ilman demonisointiin, ihmisoikeuksien kieltämiseen tai mielikuvamarkkinointiin perustuvaa politiikkaa, asiantuntijoita tarkasti kuullen, kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön hengessä ja erityisesti poliittistaloudellista valtaa omistavien eturyhmien ja voimapolitiikkaa harrastavien maiden johtajien sanoihin terveellä skeptisesyydellä suhtautuen.

Meillä voisi olla parempi hallinto ja nykyisen hallituksen on aika myöntää tämä tosiasia. Nykyinen hallituksemme on näyttänyt erittäin haitallista esimerkkiä kansalaisille eikä siten ole ymmärtänyt, mitä on todellinen johtaminen ja vastuunkanto. Tämä on myös merkki siitä, että hallituksen jäsenet eivät suhtaudu asemaansa sen edellyttämällä tavalla. Tämä poliittisen aseman pysyvyyden kupla olisi syytä puhjeta nopeasti. Kieltämällä todellisuuden ajaudumme vain syvemmälle kriisiin. Myöntämällä ikävätkin tosiasiat meillä on toivoa paremmasta huomisesta ja vähemmän huolta Potemkinin kulisseista. Vaikka emme kaikessa aina jaakkaan samaa uskoa, on meille suomalaisille kuitenkin yhteistä jossain määrin toivo ja aina rakkaus. Niitä kiintopisteenä käyttämällä pääsemme eteenpäin myös muiden yhteisten arvojen ja uskomusten uudelleen määrittämisessä, kunhan keskitymme hetkeksi muuhunkin kuin pelonlietsontaan ja pelkkään reagointiin.

Hallitus himoitsee nyt massavalvontakoneistoa. Oikeasti ainoat, jonka viestejä sillä pystyttäisiin lukemaan ovat niiden tavallisten kansalaisten viestit, joten väitteet siitä, että heidän viestejään ei luettaisi ovat niin naurunalaisia, että oksat pois. Onhan tätä poliisivaltioksi kehittymisen tuntua ollut ilmoilla jo siitä lähtien, kun poliisi sai luvan tehdä rikoksia peitetehtävissä. Ja silloin, kun poliisi ryhtyi käyttämään haittaohjelmia.

Kyllä siellä ministeriössä tiedetään, mitä tilastot sanovat, kun verrataan vaikkapa syöpään kuolleiden ja terrorismiin kuolleiden määriä. Maailmanlaajuisesti tutkimusten mukaan on 33842 kertaa todennäköisempää kuolla syöpään, kuin terrorismin takia. Sydänsairauksiin menehtyy 35000 kertaa enemmän ihmisiä.

Terrorismin vastaisen sodan ja massaurkinnan luvatussa maassa, Yhdysvalloissa kuolee noin 55 kertaa enemmän ihmisiä poliisin tappamana kuin terroristin.

Lisäksi massavalvonta ei ole estänyt yhtäkään terroristia aikeissaan, eikä tule siinä tavoitteessa onnistumaan. Kansalaisten yksityisyyteen puuttuminen on terrorismia sen varsinaisessa merkityksessä. Suomen pahimmat terroristit istuvat hallituksessa ja eduskunnassa.

On täysin päivänselvää, että massaurkintaa tultaisiin käyttämään nimenomaan omien kansalaisten valvontaan vailla mitään kouriintuntuvaa todistetta syyllisyydestä ja vailla oikeuden päätöstä. Jos KRP:n nahkatakkijengi tunkee jo nyt ihmisten koteihin pelkän IP-osoitteen perusteella, niin millä perusteella samanlainen porukka massaurkinnan Suomessa retuuttaa ihmisiä kuulusteluihin? Minua hävettää Suomen nukkehallituksen puolesta.

Hallitus. Te olette todellakin pettäneet suomalaiset arvot ja Suomen kansan nyt niin perinpohjaisesti, että olette selvästikkin alistuneet nyt Yhdysvaltain ja sen kumppanimaiden painostukselle ja myyneet suomalaisten yksityisyyden täysin tyhjiä lupauksia vastaan. Muistuttaisin, että Yhdysvallat ajaa vain omaa etuaan, eikä siinä auta yhtään mikään määrä tiedustelutietoa, jota Suomi voisi koskaan saada. Vakoilua harrastavat valtiot pettävät toistensa luottamuksen järjestelmällisesti ja tämän pitäisi olla sen verran tuoreessa muistissa Snowdenin paljastusten jälkeen, että kysynkin, ketä Suomen hallitus palvelee? Ei ainakaan Suomen kansaa. Ellei Suomen kansaa sitten palvella jotenkin vetämällä Suomi yhä syvemmälle kansainvälisten juonijoiden joukkoon mukaan. Ei järin viisasta touhua. Hallituksella on ollut kerta toisensa jälkeen mahdollisuuksia parantaa Suomen ja sen kansan asemaa, mutta silti liian moni mahdollisuus on kääntynytkin pettymykseksi. Ehkä liian monta kertaa, jotta sitä voitaisiin pitää vahinkona. Onko tämänastinen strategia ollut näyttäytyä pieneltä, säälittävältä ja sympatiaa herättävältä pikkuvaltiolta ison ja vaarallisen naapurimme vierellä? No ne kuvitelmat katosivat kai viimeistään siinä kohtaa, kun Suomen kaduilla alkoivat natsit kokoontua.

Valtion suorittama tiedustelutoiminta johtaa kaikkien ihmisten oikeusturvan murenemiseen ja tietoturvan heikkenemiseen maailmanlaajuisesti. Edes NSA ei kykene pitämään tietovarastonsa tietoja salassa. Tieto valuu aina ennemmin tai myöhemmin julkisuuteen. Mikään datavarasto maailmassa ei ole murtamaton. Ei yksikään. Vielä vähemmän yksikään viranomaisten järjestelmistä. Sanonta tieto tahtoo olla vapaa on mielestäni tähänkin osuva, sillä se näyttää suorastaan tunkeutuvan keskitetyistä järjestelmistä ulos.

Se, että Suomessa ryhdyttäisiin tällaisia kalliita järjestelmiä rakentamaan tai ostamaan on sulaa hulluutta. Etenkin, kun tarkastelee Suomen tietojärjestelmähankintojen historiaa.

Mitäpä, jos Suomessa keskityttäisiin ihan ensimmäisenä niiden tukiloukkujen poistamiseen ja työllisyystilanteen parantamiseen sen sijaan, että hallitus esittää näytelmää, jossa ainoa mahdollisuus ja ratkaisu on massavakoilu? Entäpä, jos vihapuheita ymmärtäviä ja niitä lausuvia poliitikkoja ojennettaisiin?

Mikäli Suomessa todellakin ryhdytään vakoilemaan omia kansalaisia, en voi enää hyvällä omallatunnolla maksaa enää senttiäkään veroa, sillä jokainen sentti on tukea fasismille ja poliisivaltiolle. Pyrin toimimaan näitä massavalvonta-aikeita vastaan täydellä sydämelläni, kuten olen tähänkin asti tehnyt mm. pyörittämällä omaa Tor-ulostulokäytävääni. Ja työssäni, jossa rakennan palveluita, joilla keskuspankkien loputtomassa inflaatiokierteessä olevasta rahasta pääsee lopullisesti eroon. Autan jatkossakin ihmisiä salaamaan liikenteensä niin, että välttyvät edes enemmältä vakoilulta ja autan kaikin tavoin muidenkin järjestelmien rakentamisessa, jotka tekevät valtiot ja muut keskitetyt vallankäyttäjät, kuten perinteisen kaltaiset yritysorganisaatiot täysin tarpeettomaksi ja irrelevanteiksi. Tulen tekemään tätä Suomessa niin kauan, kuin vain pystyn vaikka nyt näyttää siltä, että jossain vaiheessa on muutettava pois ellei suunta muutu.

Ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Miettikääpä tuota hetken aikaa "arvon" ministerit ja kansanedustajat, sillä teidän tienne vie Suomen ennemmin tai myöhemmin sotaan. Tai ehkäpä te jo näette sodan niin todennäköisenä uhkana, että olette valmiit uhraamaan Suomen kansan pyhimpiä oikeuksia ja muuntelemaan irvokkaalla tavalla jopa Suomen perustuslakia, välttääksenne teknisesti tekemästä rikosta. Luettiinhan Suomessa vielä jatkosodankin aikana kansalaisten kirjeet ja viivattiin yli se, mistä ei sopinut kirjoittaa. Kaikille lienee myös hyvin selvää, mistä oli kysymys puolustusministeriön kansliapäällikön vaihtamisasiassa. Tilalle otettiin helpommin johdateltavissa oleva ja jopa TV-lähetyksessä tilanteita eskaloiva yksinkertainen marionetti, jonka henkinen ikä on 4v. Toivon todellakin, että kyseessä oli vain sumuverho, jonka kätkössä Arto Räty laitetaan johonkin haasteellisempaan tehtävään.

Terveisiä ylipäällikkö Niinistölle: Tämä maa on liian pitkään mennyt sellaiseen suuntaan, että epäilen suuresti täällä olevan enää merkittävissä määrin arvokasta perintöä, jota vaalia. Suomessa on liikaa sokeita ihmisiä, joita kiinnostavat pinnalliset asiat ja liian vähän niitä, jotka tekevät tästä puolustamisen arvoisen maan. Lisäksi näyttää siltä, että suuri osa kansasta uskoo mitä tahansa satuja, joita heille kerrotaan. Hallitus on pitänyt tästäkin huolen laiminlyömällä koulutuksen jo aivan liian pitkään ja ohjaamalla ihmisiä käytännössä kulutusautomaateiksi ja työroboteiksi. Innovoippa siinä sitten tai kokoa järkevä hallitus, kun äänestäjä valitsee ehdokkaansa jostain vaalitinderistä. Valtio ja sen hallitus, joka polkee ihmisten oikeuksia ei yksinkertaisesti ole puolustamisen arvoinen. Se on haitallinen organisaatio, josta fasismin syöpä on leikattava irti.

Mikäli kiinnostaa, Helsingin Sanomien marraskuun kuukausiliitteessä on artikkeli Bitcoinista ja Tor-verkosta sekä hieman siitä, miten ne tulevat parantamaan yhteiskuntaa.

Suosittelen lukemiseksi myös redditin /r/privacy aliredditistä jutun Why surveillance is not OK

EDIT: 4.10.2015 Lisäksi suosittelen tiedusteluelimissä työskenteleville tätä Wired-julkaisun artikkelia ja Intelexit sivustoa.

Piraattipuolueen ja Piraattinuorten kannanotossa varoitetaan Microsoftin tuotteiden käytöstä. Itse suosittelisin kaikkia luopumaan Microsoftin ja muiden samassa juridisessa ansassa olevien yritysten tuotteiden käytöstä.

Tiivistettynä: Windows 10 vakoilee käyttäjää sellaisella tavalla, että herää kysymys täyttääkö Windows 10 tai päivitetty Windows 7 ja 8 edes vaatimukset sähköisen viestinnän tietosuojalain, henkilötietolain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä asetetun lain osalta. Onko edes keinoja varmistaa, että nämä lain vaatimukset täytetään, kun käyttöjärjestelmä lähettää kryptattuna jotain tietoa Microsoftin palvelimille? Microsoftin käyttöoikeussopimuksia lukiessa tulee selväksi, että Microsoft on antanut itselleen sopimustekstissä luvan tehdä laajalti kaikenlaista, joka liittyy käyttäjän yksityisiin tietoihin. Sopimuksen hyväksymiseksi tulkitaan Microsoftin tuotteiden käyttö. Yksityisyysasetuksien säätämisestä huolimatta Microsoftin palvelimille lähetellään dataa.

Snowdenin paljastuksia käsitelleessä The Guardianin artikkelissa kerrottiin Microsoftin luovuttaneen tietoja NSA:lle. Microsoft perusteli tätä siten, että sen oli suunniteltava tuotteensa noudattamaan olemassaolevia ja tulevia lain vaatimuksia. Microsoftilla on hyvin vähän mahdollisuuksia kieltäytyä vaatimuksista, joita viranomaistahot kansalliseen turvallisuuden tai kansallisen edun nimissä esittävät, puhumattakaan siitä, että toisivat julkisuuteen tiedon vaatimuksesta, jonka kylkiäisenä on salassapitomääräys, jonka rikkomisesta syytteenä on maanpetos. Tämä tarkoittaa, että Microsoft-tuoteperheen käyttö on käytännössä suoraan Yhdysvaltain tiedustelupalvelulle tietojen ojentamista. Reiluuden nimissä on myönnettävä, ettei Microsoft aivan kaikkeen suostu ilman ehdoitta vaikka se lopulta lain edessä onkin voimaton. Microsoftin tavalla juridisesti haavoittuvainen on myös uuden potilas- ja asiakastietojärjestelmän toimittajaksi valittu, yhdysvaltalainen Epic Systems. Kuten aikaisemmin olemme saaneet tietää, ei Yhdysvallat kunnioita edes läheisimpien kumppanimaidensa demokraattisesti valittujen johtajien yksityisyyttä.

Onko viranomaisen edes näiden paljastusten jälkeen enää laillista valita Microsoftin tai muun yhdysvaltalaisen yrityksen suljetun lähdekoodin tuotetta julkishallinnon käyttöön tai jatkaa sen tuotteiden käyttöä näiden paljastusten jälkeen? Väittäisin, että koska vakoiluominaisuuksien ja haavoittuvuuksien olemassaolo ja niiden ujuttamisyritykset on enemmän sääntö kuin poikkeus niin suljetun koodin järjestelmiä ei voi enää käyttää. Vaikka avoimen lähdekoodin sovelluksissakin aukkoja toisinaan on niin ainakin niiden löytäminen ja osoittaminen on avoimesta lähdekoodista kertaluokkaa hallittavampi ongelma.

Tämä perverssi insentiivi sabotoida asiakkaidensa tuotteita viranomaisten pelossa on yhtenä syynä myös siihen, miksi Piraattipuolue vastustaa massavalvontaohjelman kehittämistä Suomeen. Miksi kukaan ostaisi suomalaiselta yritykseltä tietotekniikkaan liittyvää tuotetta tai palvelua, kun varoittavana esimerkkinä on Yhdysvallat. Mitä takeita yritys edes voisi antaa tuotteidensa aukottomuudesta jos yritystä voidaan kieltää kertomasta niistä? Joskus viimeiseksi keinoksi suojata käyttäjiään viranomaisten mielivaltaa vastaan on lopettaa koko yritys, kuten Lavabitin tapauksessa. F-Securen Mikko Hyppönen sanoi osuvasti, että Orwell oli optimisti.

Windows 10 vakoilusta on herännyt huolia muun muassa siitä, kuinka käy homofobisten vanhempien lapsille, joiden käyttäjähistorian Windows paljastaa. Näin käy joillekkin, jotka omaehtoisesti tulevat ulos kaapista. Näkisin Microsoft käyvän kovaa uhkapeliä siitä saako se annettua asiakkailleen vaikutelman laadukkaista palveluista uhraamalla käyttäjän yksityisyyden täysin. Panoksena on Windowsin katoava markkinaosuus mobiilimarkkinoilla ja potentiaalisesti jopa itsemurhat, kuten Ashley Madison-vuodoissa.

Muualla maailmassa Windows 10:n uhkaan on myös havahduttu: Ranskalainen europarlamentaarikko on varoittanut maansa tietosuojaviranomaisia Windows 10:n loukkaavan käyttäjiensä yksityisyyttä. Venäjällä duuman jäsen on tehnyt Windows 10:stä valituksen yleiselle syyttäjälle yksityisyyttä loukkaavan tiedon keräämisestä.

Microsoftin Windows ei ole nykyään edes välttämätön hankinta julkishallinnossa jo käytössä olevien ohjelmistojen alustaksi. Windows-ohjelmia voidaan käyttää vaikkapa Linux-käyttöjärjestelmissä Wine-ohjelmayhteensopivuusrajapinnan avulla tai korvaamalla Windows avoimella ja ilmaisella ReactOS-käyttöjärjestelmällä, kuten Venäjän hallitus on tekemässä. Terveisiä Timo Soinille: Jos jossain kannattaa Suomessa ottaa mallia Venäjältä niin se on erityisesti heidän syystäkin skeptinen suhtautumisensa yhdysvaltalaisten teknologiayritysten tuotteisiin. Ei se, miten tehokkaasti he estävät ihmisiä pakenemasta maastaan, jos siis katsoo, että Neuvostoliitto Venäjä tuossa erityisesti loistaa.

Vaikka ReactOS onkin hieman keskeneräinen, saataisiin murto-osalla nykyisin lisenssimaksuihin kuluvasta rahasta siitä täysin kelvollinen alusta korvaamaan kaikki Windows-käyttöjärjestelmät. Todennäköisesti suurin osa julkishallinnossa käytetyistä ohjelmista pyörisi ReactOS:n päällä jo nyt ilman mitään muutoksia. Kestävämpi ratkaisu olisi kuitenkin jatkossa kehittää käytettävät ohjelmistot niin, että niistä on saatavilla avoin lähdekoodi, josta ne voidaan kääntää millä tahansa alustalla toimivaksi. Näin vältetään vastaisuudessa joutumasta pysyvästi kiinni yhden toimittajan tuotteeseen. Tämän lisäksi avoimen lähdekoodin ohjelmia on ongelmattomampaa mukauttaa vastaamaan uusia lain vaatimuksia tai pitämään sisällään uudenlaisia toimintoja.

Linux-käyttöjärjestelmien ohjelmapaletti on nykyisin hyvin kattava ja niistä löytyy mm. Office-paketin korvaajaksi kelpaava LibreOffice.

Nykyään ollaan tilanteessa, jota voisi verrata siihen, että ostetaan ensin hyvin käyttöön soveltuva kirja, mutta uuden tiedon valossa tästä kirjasta pitäisi muuttaa yksi lause tai pilkku ja tämä johtaa absurdiin tilanteeseen, jossa pitäisi maksaa alkuperäiselle kirjoittajalle suhteettoman suuri palkkio pienestä muutoksesta tai ostaa täyteen hintaan kokonaan uusi kirja tai teettää halutut muutokset sisältävä kokonainen kirja ja se pitää tarkoituksella kirjoittaa sellaisella tavalla, että vältetään plagiointisyytökset. Toki joustavampiakin sopimusmalleja tietojärjestelmätoimittajien kanssa varmaan on, mutta yleensä homman juju on kiristää asiakasta, joka on jo täysin riippuvainen yrityksestä tietojärjestelmän ainoana jatkokehittäjänä.

Avoimen lähdekoodin tapauksessa prosessi on huomattavasti yksinkertaisempi: Tehdään käytössä olevaan ohjelman lähdekoodiin vain tarvittava muutos.

Triviaa: Wikipedian määritelmän mukaan haittaohjelma on yleiskäsite tietokoneohjelmille, jotka tarkoituksellisesti aiheuttavat ei-toivottuja tapahtumia tietokoneessa tai tietojärjestelmässä.

Yksityisten, arkaluontoisten ja salassapidettävien tietojen vuotaminen ei liene toivottu tapahtuma?

EDIT 23.9.2015 Euroopan Unionin tuomioistuin on tänään antanut ratkaisuehdoituksen, jossa mainitaan mm:

"jos tietosuojan taso kolmannessa maassa ei ole riittävä, henkilötietojen siirto kyseiseen maahan on kiellettävä."

Lisäksi julkisasiamies katsoo, että kun kyseessä ovat systeemiset puutteet, joita on todettu kolmannessa maassa, johon henkilötietoja siirretään, jäsenvaltioiden on voitava toteuttaa toimenpiteet, jotka ovat tarpeen Euroopan unionin perusoikeuskirjassa suojeltujen perusoikeuksien, joihin kuuluvat oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja oikeus henkilötietojen suojaan, turvaamiseksi.

Loppukaneettina ratkaisuehdoituksessa sanotaan:

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 28 artiklaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se, että on olemassa direktiivin 95/46 25 artiklan 6 kohdan nojalla tehty Euroopan komission päätös, ei estä kansallista valvontaviranomaista tutkimasta kantelua, jossa väitetään, että tietyssä kolmannessa maassa ei taata siirretyille henkilötiedoille tietosuojan riittävää tasoa, ja tarvittaessa keskeyttämästä näiden tietojen siirtoa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY mukaisesti yksityisyyden suojaa koskevien safe harbor -periaatteiden antaman suojan riittävyydestä ja niihin liittyvistä Yhdysvaltojen kauppaministeriön julkaisemista tavallisimmista kysymyksistä 26.7.2000 tehty komission päätös 2000/520/EY on pätemätön.

Miltä tuntuisi elää maailmassa, jossa valtion olisi aivan välttämätöntä toteuttaa myös sen heikoimpien kansalaisten tahtoa, jotta sillä olisi valtuudet toimia? Kuulostaako utopialta?

Tavoitteet on asetettava kauas tulevaisuuteen, jotta voimme tarkastella ovatko toimenpiteet ja ideat, joita tavoitteiden saavuttamiseksi tehdään, kestäviä. Tulevaisuus, jossa ihminen on selättänyt köyhyyden, kuolevaisuuden, asuttaa useita planeettoja ja osaa käyttää luonnovaroja kestävästi, on mahdollinen. Tavoitteenamme tulee jatkuvasti olla utopia. Se sananmukaisesti tarkoittaa "paikkaa, jota ei ole". Määritelmällisesti siis tavoitteenamme on ihanneyhteiskunta. Se, millainen tällainen ihanneyhteiskunta olisi, riippuu lähinnä kyvystämme kuvitella. Utopian tavoitteleminen edellyttää, että asetamme itsemme tilanteisiin, joissa kehitymme. Koska asioiden muuttuessa muutuu myös käsityksemme utopiasta emme oikeastaan koskaan saavuta utopiaa. Siksi utopia on hyvä tavoite, koska se on alati muuttuva pakeneva käsite, joka odottaa meitä jossain tuolla tulevaisuudessa ikuisesti. Vain yksi asia on ollut muuttumaton läpi historian. Se on maailman jatkuva muutos. Meidän osanamme on tehdä valintoja, jotka ovat omiaan viemään itseämme ja muita rohkeasti eteenpäin jatkuvasti muuttuvassa maailmassa koko ajan määrittäen parhaan kykymme mukaan utopian käsitteen uudelleen uuden tiedon valossa. Kyky tehdä pidemmällä ajanjaksolla järkeviä valintoja riippuu täysin siitä, kuinka valmiita olemme muuttamaan käsitystämme vastaamaan vallitsevaa todellisuutta.

“With the relinquishment of utopias, man would lose his will to shape history, and therewith his ability to change it”

Mannheim

Tieteiskirjallisuus ja kuvaukset utopiasta ovat olleet suurimpia innoittavia voimia läpi ihmiskunnan historian. Ne ovat toimineet itsensä toteuttavina ennustuksina. Näistä ehkä osuvimpia ovat olleet Arthur C. Clarken vuonna 1968 tekemä ennustus 2000-luvulla käytettävistä tablettitietokoneista, Tim Berners-Leen HTTP-protokollaan vuonna 1992 määrittämä varaus tulevaisuuden sähköisille maksutavoille, joista ensimmäisenä käytännössä toimivana toteutuksena vuonna 2009 kehitettyyn Bitcoiniin tämä implementointiin vuonna 2011. Pidemmällä aikaskaalalla utopistisia ajatuksia ovat olleet esimerkiksi koko kansan kattava ilmainen terveydenhoito, koulutus, äänioikeus, itsemääräämisoikeus ja moni muu, joita Suomessa pidämme nykyään itsestään selvinä asioina. Tietysti myös tulevaisuuden dystopiat ovat kauhukuvan sijaan toimineet ohjenuorana, kuten vaikkapa Orwellin kirja Vuonna 1984.(julkaistu 1949) Ideoilla on siis taipumusta toteutua ennemmin tai myöhemmin, olivatpa ne aikanaan kuinka uskomattomia tahansa. Tärkeää olisi siis käyttää kaikki liikenevät voimavaramme siihen, että saamme toteutettua positiiviset, ihmisten elämää helpottavat ja yhteistyön määrää ja laatua parantavat tulevaisuudenkuvat tehokkaammin kuin negatiiviset, kontrollointiin, kansalaisoikeuksien menetykseen ja vallan keskittymiseen liittyvät tulevaisuudenkuvat. Oikeaa ja väärää eivät voi määrittää vain oma välitön etumme vaan kaikkien yhteinen etu rotuun, kansalaisuuteen ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.

Tänä päivänä ja ikuisesti tärkeimmiksi aiheiksi näkisin perustoimeentulon turvaamisen ja sen mahdollistaman yksilöiden kehittymisen niin taidollisesti kuin tiedollisesti. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme kannustaa passiivisuuteen ja rankaisee niitä yritteliäitä, jotka toimivat rehellisesti töistään ja tuloistaan ilmoittaen. Perustulo antaisi vapauden kokeilla itselleen mieluisia töitä ilman, että epäonnistuminen ja potentiaalinen karenssi aiheuttaisi yrittelijäisyyteen pyrkiville tarpeettomia takaiskuja. Työn automatisoituessa ja manuaalisen työn merkittävyyden ja arvon vähentyessä ei ole enää mahdollista osoittaa kaikille työpaikkaa. Meidän täytyy luopua ajatuksesta, että kuka tahansa voi saada halutessaan sellaista työtä, jolla hän kykenee elättämään itsensä. Etenkin sellaisessa tilanteessa, jossa toimeentulon ehtona on työnteko, synnytetään keinotekoisesti työpaikkoja, jotka eivät ole mielekkäitä ja myöskin näistä pakkotöistä maksettavat palkat polkeentuvat olemattomiksi, koska epätoivo lisää tarjontaa työmarkkinoilla. Näkisin kuitenkin, että tämä on niinkin kyvykkään olennon kuin ihmisen ajan haaskaamista ja erityisesti arvokkaan resurssin hukkaan heittämistä. Suomessa on jo nyt tilanne, jota voitaisiin verrata siihen, että fyysikot laitettaisiin hiilikaivokseen työntämään kärryjä sen sijaan, että heille annettaisiin aikaa ja resursseja kehittää automaattinen kärry. Toki jotkut ihmiset tulisivat perustulojärjestelmässä olemaan vain niinsanottuja vapaamatkustajia, mutta näitä olisivat vain ihmiset, joita vanhemmat ja ympäröivä kulttuuri eivät ole ruokkineet tarpeeksi ajatuksilla siitä, mitä kaikkea he voisivat jonain päivänä saavuttaa, jos uskaltaisivat jotain tavoitella. Vapaamatkustajia on niin kauan, kun tapamme toisten unelmat ja rajoitamme heidän mahdollisuuksiaan kehittää itseään ja yhteiskuntaa, jossa he elävät. Meidän tulee tarjota kaikille kansalaisillemme yhdenvertaiset mahdollisuudet rajattomaan kehitykseen ja yhteiskuntaamme hyödyttävään yrittämiseen. On luovuttava lyhyen aikavälin tuloksentavoittelun vaatimuksesta. Ihminen ei ole kone, joka voi väsymättä olla hyödyllinen yhteiskunnalle ilman, että tällä on todellisia mahdollisuuksia menestyä kehittämällä itseään ja olemalla yritteliäs.

Demokratian kehittäminen edellyttää modernin teknologian käyttöönottoa. Yksi oleellisimmista demokratian takeista olisi blockchain-teknologian käyttöönotto vaaleissa ja eduskunnan istunnoissa. Blockchain-teknologia mahdollistaa vaalisalaisuuden säilymisen, mutta myös täydellisen läpinäkyvyyden äänestäjän näkökulmasta. Vaalituloksia ja äänestyksiä ei voisi väärentää tai muuttaa ja annetut äänet voisi kuka tahansa kansalainen tarkistaa. Kansalainen voisi antaa äänensä kokonaan yhden kansanedustajan käytettäväksi, kuten nykyään tai kansalainen voi käyttää äänensä itse. Hän voisi jopa jakaa äänestään osuudet joukolle kansanedustajia näin varmistaen sen, että yksi yksittäinen edustaja ei voi lupaustaan pettämällä vaikuttaa kansalaisen antaman äänen menemiseen täysin päinvastoin kuin mitä kansalainen on toivonut. Näin saamme luottamuksen tarpeen eliminoitua edustajavaaleista kokonaan. Oikeastaan kaikki alueet, jotka nykyään yhteiskunnassa edellyttävät luottamusta voidaan korvata demokraattisemmalla, korruptiolle immuunilla blockchain-teknologialla.

Bitcoinin ja escrow-palveluiden avulla identiteettivarkaudet ja luottokorttimaksamiseen liittyvät varkaudet voidaan eliminoida täysin. Bitcoinkäyttäjän säästöt ovat myös turvassa valtion tai rikollisten kähminnältä, koska varoja ei yksinkertaisesti voi siirtää ilman haltijan suostumusta. Toisin kuin valtion valuuttojen tapauksessa, bitcoinien väärentäminen on mahdotonta. Myös suuri osa kuluttajansuojalaeista tulisi tarpeettomaksi, koska kryptovaluutan avulla kyetään tekemään niin edistyksellisiä temppuja, että perinteisiin maksujärjestelmiin verrattuna ne vaikuttavat taikuudelta. Kyky siirtää rahaa mihin tahansa maailmankolkkaan sekunnin murto-osassa, milloin tahansa, mistä tahansa, kenelle tahansa, summasta riippumatta hintaan 0 - 0.03€ on jotain, mihin vanhanaikaiset maksuverkot eivät yksinkertaisesti pysty. Bitcoin on tullut jäädäkseen ja nyt kysymys on vain siitä aiotaanko täällä hyväksyä se tosiasia ja olla ensimmäisiä maita, jotka ymmärtävät lähteä täysillä hyödyntämään tätä uutta teknologiaa vai olemmeko me taas jäämässä muusta maailmasta jälkeen.

Bitcoin tulee kasvamaan globaalin talouden selkärangaksi ja korvaa Yhdysvaltain dollarin aseman ennemmin tai myöhemmin. Tämä siitä syystä, että Bitcoinin käyttöönotto ei ole yhden yksittäisen valtion talouden tukemista vaan rationaalinen valinta valtiolle, joka pyrkii vakauttamaan omaa ja koko muun maailman taloutta kohdistamatta valuuttapaosta aiheutuvia ongelmia mihinkään yksittäiseen valuuttaan. Yhteiseen valtiosta riippumattomaan yhteisvaluuttaan siirtymisellä tuetaan kaikkia muitakin valtioita ja yksilöitä, jotka tahtovat valita arvonsa säilyttämiseen valuuttaa, jota poliittinen valta ei kykene korruptoimaan. Bitcoin on itsensä toteuttava ennustus, koska se on äärettömän hyödyllinen. Kryptovaluuttojen mahdollistamalla teknologialla on nyt myös mahdollista muunmuassa korvata vakuutusyhtiöt, pankit, arvopaperit, sopimukset, eläkejärjestelmä, yritykset, viestintä ja lukematon määrä muita nykyisin keskitettyjä järjestelmiä, joita hallitsevat suuret instituutiot.

Talouspakotteista mainittavaa olisi se, että poliittisilla päätöksillä voitaisiin asettaa seuraamuksia erityisesti julkisille toimijoille ja rahaliikenteen voisi jopa estää julkisten toimijoiden osalta tarvittaessa täysin, mikäli näiden varojen siirto edellyttää allekirjoitusta kolmannelta osapuolelta. Tällaisena kolmantena osapuolena voisivat toimia maailman kaikki valtiot yhdessä. Mikäli ennalta sovittu määrä valtioita hyväksyisi julkisten toimijoiden siirrot, voisivat ne tapahtua automaattisesti. Mikäli osa tahtoisi estää siirrot. Voisivat ne kieltäytyä allekirjoittamasta transaktiota. Yksittäisiä kansalaisia talouspakotteet eivät koskettaisi, koska millään instituutiolla ei yksinkertaisesti ole kykyä pysäyttää heidän transaktioitaan. Tämä takaisi, että pakotteet kohdistuisivat juuri niihin, joihin pakotteiden kohdistaminen voi olla tarpeellista.

Teknologiaa tulee kehittää ja ohjata vastuullisesti aivan kuten kaikkea muutakin kehitystä. Olennaisin asia on minimoida luottamuksen antamisesta aiheutuvia ongelmia, vallan keskittymistä ja siitä seuraavaa vallan väärinkäyttöä. Vallan luovuttaminen toisen käyttöön sellaisella tavalla, että sitä ei voi ottaa takaisin on läpi historian johtanut konflikteihin, jotka ovat nyt vältettävissä. Meillä on kaikki mahdollisuudet ohjata kehitystä sellaisella tavalla, että luomme kannusteita yhteistyölle, yritteliäisyydelle ja toisista huolehtimiselle.

On tärkeää, että opetamme ajattelun työkalut lapsille jo varhain. Ajattelun vinoumat näkyvät tänäkin päivänä politiikassa. Meillä ei ole kykyä tehdä valistuneita päätöksiä, mikäli emme ymmärrä ihmispsykologiaa, ajatusvinoumia ja sitä, miten tietynlaiset kannusteet johtavat joko yhteishyödylliseen toimintaan tai yksilön välittömiä etuja toisten etujen kanssa ristiriidassa olevaan toimintaan. Suurin ero nykyihmisen ja muinaisten esi-isiemme välillä on perintönä saatu kulttuuri ja ajattelutaito. Nämä tulevat olemaan suurimmat erot myös nykyihmisen ja tulevaisuuden ihmisen välillä. Me olemme vaiheessa, jossa voimme ottaa jo paljon suuremman roolin kohtalomme ohjaamiseen itse. Olemme aikuistumassa vaikka meillä vielä joskus on lapsen ajatuksia. Kasvu on aina vaikeaa ja ymmärryksen mukanaan tuoma taakka on raskas, mutta välttämätön kantaa.

Meidän on aika luopua irrationaalisista peloista, koska ne saavat meidät tekemään irrationaalisia tekoja, jotka ovat omiaan tuottamaan kärsimystä muissa. Pelko on huono isäntä ja sen seurauksena on aina ääri-ilmiöitä. Autot aiheuttivat Yhdistyneessä Kuningaskunnassa vuonna 1865 pelkoa niinkin paljon, että autojen edellä tuli kulkea 55 metrin etäisyydellä punaista lippua heiluttava henkilö. Ajatus tuntuu naurettavalta nykyisin, vaikka tieliikennetapaturmissa kuolee vuosittain moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin terroristien iskuissa. Silti terrorismi herättää tunteita vaikka Suomessa on todennäköisempää kuolla saunassa. Opettamalla jo varhaiskasvatuksen aikana ja ala-astella lapsia tunnistamaan omia ajatusvinoumia ja opettamalla heille psykologiaa voisimme päästä hiljalleen eroon peloista, jotka eivät ole tilastollisesti relevantteja. Näin antaisimme vähemmän tilaa peloille ohjata omaa käyttäytymistämme ja valmistaisimme jokaisen kansalaisen tarpeellisilla taidoilla oman ja muiden tunne-elämän ymmärtämiseen. Lapsille tulisi antaa paremmat mahdolisuudet mennä aikuisiin tilanteisiin, jotta he voivat toimia aikuisemmalla tavalla myös myöhemmin elämässä. Toki aikuisten tehtävänä on myös asettaa ne rajat, joiden sisäpuolella lapsen on vielä suhteellisen turvallista aikuistua, mutta täydelliseen suojeluun meidän ei tule koskaan pyrkiä, koska näin pysäytämme lasten kehityksen ja teemme heistä pelokkaita ja helposti ohjailtavia aikuisia. Näkisin myös, että meidän tulisi välttää altistamasta lapsia uskonnoille varhaisella iällä, koska heillä ei ole vielä tarpeeksi henkistä kapasiteettia tehdä tietoista valintaa. Eettiset kysymykset sinänsä ovat tärkeitä asioita käsiteltäväksi jo lapsena, mutta niihin ei tule sekoittaa uskoa. Ihminen voi toimia eettisesti perustamalla toimintansa rationaaliseen ajatteluun ja etsien ne tavat toimia, jossa oman edun tavoittelu ei riko toisten oikeuksia vaan päinvastoin auttaa myös muiden tavoitteiden saavuttelua. Tällaiset ajattelutaidot omattuamme olisi yhteiskuntamme vähemmistöillä myös paremmat oltavat.

Tiedustelutoiminta on modernia sodankäyntiä, joka johtaa oman edun tavoitteluun toisten kustannuksella. Nykyaikaisen valtion tärkeimpiä rooleja olisikin ohjata varoja avoimen lähdekoodin tietoturvasovellusten kehittämiseen sellaiselle tasolle, että jokaisen ihmisen tietoturva kansalaisuuteen katsomatta voidaan taata. Suomen tulisikin hakea kumppanimaitaan mukaan tällaiseen kehitykseen, koska yhteinen tietoturvasta huolehtiminen voittaa lopulta yksittäisten häirikkövaltioiden toiminnan. Tietoturva on ollut pitkään niin laiminlyöty osa-alue, että se saa helposti ihmiset kuvittelemaan kattavan suojautumisen olevan mahdotonta. Valtion ei julkisia rahoja tulisi muutenkaan käyttää yksityisten yritysten tukemiseen, vaan sellaisten ohjelmointiprojektien tukemiseen, joista se itse voi hyötyä ja jotka ovat omiaan hyödyttämään tulevia sukupolvia. Näkisin, että hyvä vaihtoehto nuorille olisi liian vähän haasteita antavien työharjoittelujaksojen sijaan osallistua johonkin avoimen lähdekoodin projektiin niin, että valtio tukisi tätä toimintaa. Nykyään esimerkiksi Google Summer of Code paikkaa hieman tätä puutetta.

Harvempi pitää ajatuksesta, että huumeita käytetään. Huumeiden käyttö on kuitenkin tosiasia eikä sota huumeita vastaan ole tuottanut sellaisia tuloksia, kuin oltaisiin toivottu. On käynyt päinvastoin. Sen sijaan, että suojaisimme ihmisiä huumeiden vaikutuksilta, aiheutamme heille vielä jo alunperin ongelmaiseen elämäänsä lisää ongelmia, pelkoa ja syrjäytymistä. Huumeiden kriminalisoinnilla luodaan markkinat, jotka lisäävät rikollisuutta ja koventavat aineita. Huumeiden vaikutukset terveyteen ovat kuitenkin olemassa sallimme me niiden myynnin tai ei. Olisikin järkevää lopettaa huumesota siitäkin huolimatta, että ajatus aiheuttaa inhontunteita. Huumeet pitää saada verolle, niiden laatu tulee varmistaa ja huumebisneksen ympärille muodostunut muu rikollisuus saada häviämään kannattamattomana.

Suomi on nykyään täysin riippuvainen keskeytymättömästä sähkönjakelusta, mutta sähköverkkomme on vieläkin keskitetyn mallin mukainen. Olisi aika ottaa mallia internetin hajautetuista verkoista ja varmistaa, että sähköverkkoon pääsisi tuottajana tai kuluttajana ilman erillisiä sopimuksia. Koko sähköverkko on mahdollista toteuttaa sellaisella tavalla, että sen ylläpito ei edellytä riippuvuutta yksittäisistä toimijoista vaan sen ylläpitämiseen olisi taloudellinen intressi kenellä tahansa kykenevällä toimijalla. Ne, ketkä vetävät linjat saavat kilpailla sähkönsiirrossa ja ne, jotka tarjoavat sähköä kilpailevat toistensa kanssa kuluttavista asiakkaista, jotka voivat kilpailuttaa toimittajia vaikka tuhansia kertoja päivässä. Tämäntapaisella verkolla olisi taipumus kasvaa nopeasti omavaraiseksi ja varmennetuksi. Kukin voisi itse päättää kuinka omavaraisia sähkön puolesta ovat ja vuorokautiset, sekä vuodenajasta riippuvat vaihtelut sähkön hinnassa antaisivat arbitraasimahdollisuuksia, jotka johtaisivat myös sähkön varastointikapasiteetin kasvattamiseen ja hinnanvaihteluiden tasaantumiseen.

Lisäilen lähteet joskus jos jaksan. Kaiken sanomani saa ja pitää kyseenalaistaa.

by Gemma Bou/creative commons

Joillain on näköjään aina ihme tarve vetää överiksi. Elokuvien tekijät nykyään tekevät yhä näyttävämpiä kohtauksia, koska tehostetekniikan käsilläolo tekee sen niin helpoksi. Tarinat eivät kuitenkaan parane sillä, että ne esitetään näyttävästi vaan sillä, että katsoja saadaan kiinnostumaan hahmojen kohtalosta. Toki esimerkiksi tieteis- ja fantasiaelokuvissa sopii ja pitääkin olla joitain näyttäviä kohtauksia, mutta niiden näyttävyyttä ei saa murentaa sillä, että koko elokuva on yhtä tehostetulitusta/taistelukohtausta yms. väkinäistä reaktionirroitusyritystä katsojasta.

Tavallaan koomista, että oli kysymys sitten isomman budjetin elokuvien tekijöistä tai tiedustelutehtävää suorittavasta viranomaisesta niin taustalla on aina se sama ajatus, että kun nyt on nää pelit ja vehkeet niin käytetään niitä koko rahan edestä. Ison organisaation tragedia on se, että valintoja ohjaavat väärät motiivit.

Elokuvan rahoittajat pääsevät ohjaamaan valintoja siihen suuntaan, että heidän sijoituksensa tuottaisi maksimaalisen tuloksen taloudellisesti. Siksi elokuvissa on niin paljon mauttomia tehokeinoja, pakotettua huumoria ynnä muuta, joka tekee elokuvasta usein mautonta puuroa.

Kansalaiset voivat vaikuttaa politiikkaan ja tekevätkin niin. Kukaan meistä ei halua tuntea oloaan turvattomaksi. Todellisuus kuitenkin on se, että mitä tahansa voi tapahtua. Sen asian kanssa täytyy vaan tulla sinuksi. Viranomaiset ovat haistaneet tuon Maslow'n tarvehierarkiaankin kuuluvan tarpeen kansassa ja käyttävät sitä hyväksi. Nykyään trendi näyttäisi olevan, että luodaan sellainen tila, jossa keskimääräisen älykkyysosamäärän alapuolelle kuuluvile luodaan tunne siitä, että on turvallista. Jos olisi kysymys vaikka ruuan tarpeesta niin tällaista silmänkääntötemppua olisi hieman vaikeampi toteuttaa. On kovin vaikeaa luoda tunnetta siitä, että vatsasi on täysi ilman varsinaisen näläntunteen poisviemistä ihan konkreettisella ravinnolla.

Mitä vähemmän kansalaiset ajattelevat omaa turvallisuuttaan niin sitä vähemmän heillä on kykyä ymmärtää turvallisuutta. Jokainen kuitenkin vastaa omasta henkilökohtaisesta turvallisuudestaan itse. Suurimpaan vaaraan joutuvat ne, jotka erehtyvät ulkoistamaan turvallisuutensa. He menettävät itsenäisyytensä totaalisesti.

Monille ihmisille turvallisuus on niin abstrakti asia, että politiikassa todelliseen turvallisuuden kasvattamiseen ei tavoitella vaan tähtäimessä on vain turvallisuudentunne. Tämä taas saa valheellisesti näyttämään, että näitä turvallisuudentunnetta kasvattavia toimenpiteitä tekevät olisivat tosiasiallisesti saaneet aikaan jotakin. Syntyy tyhjän päälle rakennettu luottamus, kun turvallisuudentunnetta tuottavan asian takana ei olekkaan mitään tosiasiallista turvallisuutta tuottavaa seikkaa. Silloin, kun on oikeasti turvatonta olisi turvallisempaa olla siitä tietoinen. Englanninkielisillä on osuva termi tällaisesta toiminnasta: confidence trick. Turvallisuudentunteen luominen on siis lupaus tulevasta turvallisuudesta. Samalla tapaa esimerkiksi pyramidihuijaukset ovat lupauksia tulevasta varallisuudesta(yksi turvallisuuden elementti)

Historia on näyttänyt, että jos pelkkien lupauksien päälle rakentaa niin huonot ajat ovat edessä.

Tässä mielenkiintoista pohdiskelua turvallisuudesta, vapaudesta ja valinnoista:


Ja hieman perusteellisemmin: