perjantai 6. marraskuuta 2015

Vapaakauppasopimus, kivalta kuulostavan sanan avulla markkinoitua dystopiaa

TPP:n ja TTIP:n tavoitteet ovat samat. Viattomalta kuulostava vapaakauppa, kukapa sellaista vastustaisi, kunnes saa selville mitä se sisältää.
Lähde: vapaakauppa.fi

Nämä vapaakauppasopimuksina markkinoidut sopimukset todellisuudessa nostaisivat lääkkeiden hintoja, heikentäisivät elintarvikkeiden laadunvalvontaa ja työntekijöiden oikeuksia, jotta Yhdysvaltalaisia tuotteita saataisiin kaupaksi enemmän. Ne pakottaisivat luopumaan haitallisten kemikaalien rajoituksista ja antaisivat suuryrityksille vapaat kädet tehdä lähestulkoon mitä vaan ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Näitä sopimuksia laatimassa olevilla yrityksillä on päällimmäisenä tavoitteena tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen ja näitä yrityksiä johtavien ihmisten ensisijainen velvollisuus työtehtävässään on edistää yrityksensä tavoitteita kaikin sellaisin keinoin, jotka niille sallitaan. Jo nyt ongelmaksi koituva lyhyen aikavälin tuottojen maksimointi korostuisi vain entisestään, kun suuryrityksillä olisi valta pysäyttää demokraattisesti valittujen päättäjien yritykset suojella kansalaisiaan näiden organisaatioiden räikeimmältä toiminnalta. On naiivia uskotella itselleen, että tämä toistuva teema, jossa yrityksen voitto merkitsee enemmän kuin ihmishenki, jotenkin loppuisi siihen, että suuryritykset saavat vieläkin enemmän määräysvaltaa ihmisten elämään. Voi vain toivoa, että Bitcoin tasoittaa pelikenttää tarpeeksi antamalla ihmisille vaihtoehtoisen talouden.

Lisäksi TTIP&TPP mahdollistaisivat tekijänoikeuksien valvonnan varjolla yksityisten ihmisten tietoliikenteen seuraamisen ja antaisi yrityksille oikeuden haastaa jäsenvaltiot oikeuteen, mikäli nämä eivät suojele näiden tekijänoikeuksia tai patentteja tarpeeksi agressiivisesti. "Vapaa"kauppa sopimukset kriminalisoisivat mm. omien laitteiden, kuten vaikkapa kännyköiden, tietokoneiden, autojen, lääkeaanostelijoiden ym. tietoturva-aukkojen tutkimisen, itse korjaamisen ja niiden toiminnallisuuden muuttamisen laitteen omistajan itsensä toimesta tekijänoikeuksiin vedoten. Jo nyt yritykset Yhdysvalloissa ovat voittaneet oikeudessa tapauksia, joissa teknisesti kykenevät laitteiden omistajat ovat omin päin parannelleet omistamiensa laitteiden ominaisuuksia. Tätä mallia ollaan nyt painostamassa muuta maailmaa ottamaan käyttöön. Kohta et ehkä ompele edes rikkinäistä nappia paitaasi takaisin ilman jonkinlaista vahingonkorvausta paidan tuottaneelle yhtiölle. Ainakaan traktoria ei ilmeisesti saisi maanviljelijä itse korjata Yhdysvalloissa.

Osa henkilöistä, joiden kanssa olen keskustellut on kivenkovaan väittänyt, että näiden sopimusten laatiminen on ollut jatkuvasti avoin prosessi. Valitettavasti nämä ihmiset ovat samanlaisen totuuden muuntelun uhreja kuin ne, jotka uskovat, että holokaustia ei koskaan tapahtunut. Uskovat mihin tahtovat, kun joku toistaa tarpeeksi monta kertaa jotain mitä tahtovat kuulla.

Käytännössä kyse on suurimpien yritysten vallan sementoimisesta ja vaikutusmahdollisuuksien, sekä vaihtoehtojen viemisestä niin kuluttajilta kuin valtioilta. Lopputuloksena ylintä valtaa tällä planeetalla käyttäisivät megaluokan korporaatiot, jotka sanelisivat valtioille niiden lait. Bisneksessä ei tunnetusti ole tilaa tunteilulle, vaan tärkeintä on se, mitä jää viivan alle. Onko mitään muuta loogista lopputulosta tälle tapahtumaketjulle, kuin se, että suuri osa planeetan populaatiosta on alamaisia sellaisille organisaatioille, joiden koostumukseen ja toimintaan heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa millään äänestyksellä, protestilla taikka anelulla? Miten käy ihmisten, kun he väistämättä nousevat vastarintaan aikana, jona kaikkea heidän viestintäänsä seurataan näiden samaisten organisaatioiden tai niiden tytäryhtiöiden toimesta. Jos uskoisin väkivallan ratkaisevan asioita, olisin valmis itse puolustamaan itsenäisyyttämme, itsemääräämisoikeuttamme vaikka SA-intin kurkkusalaattipuvussa. Valitettavasti monikansallisilla organisaatioita on enemmän päitä kuin hydralla, eikä meillä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin kieltäytyä käsittelemästä tätä sopimusta yhtään pidemmälle tai tarvittaessa äänestää määrätietoisesti tällaista sopimusta vastaan. Mikäli äänestämme TTIP:n puolesta, luovutamme sinä päivänä äänioikeutemme ihan virallisesti osakkeenomistajille.

Tässä Australian vihreiden Scott Ludlamin puheenvuoro aiheesta.


Mikäli minua kiinnostaisi elää Yhdysvaltojen lakien mukaan niin asuisin sitten varmaan siellä. Minä asun Suomessa ja ainakaan ihan kaikkia lakeja täällä ei (vielä) määrää Yhdysvallat. Paitsi ehkä tekijänoikeuslakien suhteen ollaan koko ajan liu'uttu siihen suuntaan ja onhan meillä massaurkintalakikin tekeillä, vaikka yksikään massaurkintalaki ei ole tuottanut lisää turvallisuutta miljardejen kustannuksista huolimatta.

Tästä käytiin ihan keskusteluakin juuri Suomessa

Yhdysvaltalaisia päättäjiä ollaan sumutettu. Siellä osa kai elää fantasioissa, jossa heidän kongressinsa pääsisi maailman pomoksi. Tai ainakin EU:n. Meidänkin päättäjiämme yritetään sumuttaa, heille maalaillaan kivoja kuvia hyvinvoinnista ja talouden rattaiden pyörimisestä. Täytyy myöntää, että hyvin ovat korporaatiot pelanneet pelinsä ja voin vain arvailla millainen määrä rahaa on mennyt hankalien poliitikkojen voitelemiseen. Toivottavasti päättäjämme eivät ole niin naiiveja, kuin minä heitä pidän. Asia on ainakin omasta mielestäni sen verran tärkeä, että tähän kannattaa suhtautua hieman vakavammin.

Laita viesti kiertämään, lähetä tämä kirjoitus ystävillesi ja pyydä heitä lähettämään se edelleen, jotta ihmiset voivat olla tietoisia siitä, että heidän vapauksiansa ja oikeuksiansa ollaan viemässä ellei sopimuksen etenemistä pysäytetä. Kerro kansanedustajille mitä mieltä olet asiasta sähköpostin, puhelimen, sosiaalisen median, faksin, kirjeen yms. viestintävälineiden avulla. Jos kuvittelet, ettei tällaista voi tapahtua meillä niin tiedoksi, että TPP allekirjoitettiin 5.10.2015 ja itse sopimusteksti oli julkisesti luettavissa vasta 5.11.2015. Siinäpä sikaa säkissä kerrakseen.