Fysiikka ja tieteiselokuvat

Fysiikan tunneilla vapaaehtoisesti istuneita kovin usein kiinnostaa raketit, avaruus ja maailmanlopun skenaarioiden ratkaiseminen.

Meillä fysiikaalisesta maailmasta ja sen säännöistä kiinnostuneilla on taipumus ruokkia mielikuvitustamme elokuvilla, jotka haastavat sen mikä on mahdollista. Lukiessamme kuvausta esimerkiksi Armageddon-elokuvasta, saattaa meille tulla sellainen tunne, että se olisi sitä, mitä tarvitsemme. Siksi meidän esiintymistiheytemme Armageddon-näytöksessä on varmasti korkeampi, kuin keskimäärin näytöksissä.

On kuitenkin väärin, että katsojaa petetään lupaamalla jotakin ja tarjoamalla muuta. Ymmärrän kyllä, että markkinointi toimii joskus(aika helvetin usein) näin. Elokuvien tekijät jättävät toisinaan huomiotta tieteiselokuvia tekiessään, tieteiselokuvien alkuperäisen kohdeyleisön. Tähän yleisöön kuuluu tavallista enemmän fysiikkaa ymmärtäviä.

Ymmärrän, että elokuvien tekijät haluavat teoksistaan näyttäviä. Väitän kuitenkin, että se on mahdollista noudattamalla fysiikan lakeja. Mikäli ne eivät riitä, tarinan voi sijoittaa sellaiseen universumiin, jonka fysiikka on erilaista. Se kerronnassa onkin näppärää, että niin voi tehdä.

Mikäli elokuvan tekijät ovat antaneet ymmärtää, että elokuvan universumin on tarkoitus olla omaa universumiamme vastaava, tulee sen myös noudattaa samoja sääntöjä. Näiden sääntöjen rikkomisen huomaa ja se rikkoo elokuvakokemuksen. Vertaa tätä vaikkapa elokuvaan, joka on kaikin muin tavoin aivan normaali lännenfilmi paitsi siltä osin, kun jokin sivuhahmoista kävelee seinän läpi kuin aave niin, ettei sitä selitetä mitenkään tai etteivät muut hahmot reagoi tähän epänormaalina.

Meille fysiikkaa ymmärtäville tulee usein näitä mukamas tieteiselokuvia katsellessa sellainen negatiivinen WTF-, ei vittu oikeesti -olo. On kuin käsikirjoittaja ei olisi enää jaksanut keksiä, miten pääsisi haluttuun lopputulokseen ja mielikuvituksen puutteessaan kirjoitti elokuvauniversumin rikkovan ratkaisun.

Elokuvista voi myös oppia fysiikkaa. Tosin sellaiset elokuvat, joissa oman univesumimme lakeja rikotaan ovat vain omiaan antamaan vääränlaista tietoa niille, jotka eivät tiedä jo toisin. Kaikkein paras tieteiselokuvan kerronta on sellaista, joka haastaa käsityksemme mahdollisesta ja joka inspiroi tulevia sukupolvia. Hyvässä tieteiselokuvassa voi olla jotain poikkeavuuksiakin fysiikan säännöissä, niissä osataan poiketa vain sen verran, että katsojan kiinnostunut mieli syttyy ratkaisemaan tätä pulmapähkinää. Toisinaan vuosia myöhemmin tämä näkyy tosielämän sovelluksina, kuten 3D tulostimina, Soylenttina, älypuhelimina, puheentunnistuksena, videopuheluina(google hangout on paras esimerkki) tai uudenlaisina ajoneuvoina ja niihin liittyvänä avoimena teknologiana.