Taistelu internetistä

Avoin ja sensuroimaton internet on terveen yhteiskunnan perusedellytys. Sen puuttuminen on paluuta aikaan, jolloin sopimattomia kirjoja poltettiin. Sensuurin ja valvonnan tie ei koskaan ole päättynyt siihen ensimäiseen askeleeseen. Sitä seuraa kansan totuttaminen ajatukseen, ettei vapautta ole, eikä kuulu olla. Sitten otetaan taas uusi askel jossa lisää vapauksia poistetaan ja rangaistuksia yhä kovennetaan. Ihmiset pyrkivät jatkuvasti sopeutumaan ja omaksuman yhteiskunnan sääntöjä. Tilanne muuttuu kuitenkin tarpeeksi sietämättömäksi osalle kansasta. Syntyy vastustusta. Uskon, että olemme tässä käännepisteessä.

Nyt on käynnissä kamppailu siitä, mikä saadaan vallitsevaksi yleiseksi mielipiteeksi ja sen myötä ohjeeksi sille, millä tavalla tiettyihin oikeuksiin tulee suhtautua. Tämä kamppailu ratkaisee sen, mitä tuleville sukupolville opetamme oikeasta ja väärästä. Toivon, ettemme joudu opettamaan huonon esimerkin kautta. Toivon, että meissä on tarpeeksi sisua sanoa ei sensuurille. Mikäli meillä on tapeeksi tahtoa, päätämme itse millainen tulevaisuutemme on. Tuntisin oloni turvattomaksi maassa, jossa tietoliikennettä kuunneltaisiin ja sensuroitaisiin. Sensuuri ja valvonta etäännyttää ihmiset toisistaan, itseä ei enää ilmaista avoimesti. Hajoita ja hallitse.

Jos avoin internet olisi ollut jokaisen ihmisen perusoikeus ja edellytykset siihen olisivat olleet olemassa, holokaustilta olisi vältytty.

Avoin ja sensuroimaton internet on kirjattava perustuslailliseksi oikeudeksi. On osoitettava, että sanan- ja tiedonvapauden kustannuksella ei saa milloinkaan tehdä kompromisseja.

Tätä kirjoitusta kirjoittaessa käytettiin yksi natsikortti. Natsikortit kätevästi varustelekasta.
Kirjoitus on julkaistu toisessa blogissani.