perjantai 16. elokuuta 2013

Fysiikka ja tieteiselokuvat

Fysiikan tunneilla vapaaehtoisesti istuneita kovin usein kiinnostaa raketit, avaruus ja maailmanlopun skenaarioiden ratkaiseminen.

Meillä fysiikaalisesta maailmasta ja sen säännöistä kiinnostuneilla on taipumus ruokkia mielikuvitustamme elokuvilla, jotka haastavat sen mikä on mahdollista. Lukiessamme kuvausta esimerkiksi Armageddon-elokuvasta, saattaa meille tulla sellainen tunne, että se olisi sitä, mitä tarvitsemme. Siksi meidän esiintymistiheytemme Armageddon-näytöksessä on varmasti korkeampi, kuin keskimäärin näytöksissä.

On kuitenkin väärin, että katsojaa petetään lupaamalla jotakin ja tarjoamalla muuta. Ymmärrän kyllä, että markkinointi toimii joskus(aika helvetin usein) näin. Elokuvien tekijät jättävät toisinaan huomiotta tieteiselokuvia tekiessään, tieteiselokuvien alkuperäisen kohdeyleisön. Tähän yleisöön kuuluu tavallista enemmän fysiikkaa ymmärtäviä.

Ymmärrän, että elokuvien tekijät haluavat teoksistaan näyttäviä. Väitän kuitenkin, että se on mahdollista noudattamalla fysiikan lakeja. Mikäli ne eivät riitä, tarinan voi sijoittaa sellaiseen universumiin, jonka fysiikka on erilaista. Se kerronnassa onkin näppärää, että niin voi tehdä.

Mikäli elokuvan tekijät ovat antaneet ymmärtää, että elokuvan universumin on tarkoitus olla omaa universumiamme vastaava, tulee sen myös noudattaa samoja sääntöjä. Näiden sääntöjen rikkomisen huomaa ja se rikkoo elokuvakokemuksen. Vertaa tätä vaikkapa elokuvaan, joka on kaikin muin tavoin aivan normaali lännenfilmi paitsi siltä osin, kun jokin sivuhahmoista kävelee seinän läpi kuin aave niin, ettei sitä selitetä mitenkään tai etteivät muut hahmot reagoi tähän epänormaalina.

Meille fysiikkaa ymmärtäville tulee usein näitä mukamas tieteiselokuvia katsellessa sellainen negatiivinen WTF-, ei vittu oikeesti -olo. On kuin käsikirjoittaja ei olisi enää jaksanut keksiä, miten pääsisi haluttuun lopputulokseen ja mielikuvituksen puutteessaan kirjoitti elokuvauniversumin rikkovan ratkaisun.

Elokuvista voi myös oppia fysiikkaa. Tosin sellaiset elokuvat, joissa oman univesumimme lakeja rikotaan ovat vain omiaan antamaan vääränlaista tietoa niille, jotka eivät tiedä jo toisin. Kaikkein paras tieteiselokuvan kerronta on sellaista, joka haastaa käsityksemme mahdollisesta ja joka inspiroi tulevia sukupolvia. Hyvässä tieteiselokuvassa voi olla jotain poikkeavuuksiakin fysiikan säännöissä, niissä osataan poiketa vain sen verran, että katsojan kiinnostunut mieli syttyy ratkaisemaan tätä pulmapähkinää. Toisinaan vuosia myöhemmin tämä näkyy tosielämän sovelluksina, kuten 3D tulostimina, Soylenttina, älypuhelimina, puheentunnistuksena, videopuheluina(google hangout on paras esimerkki) tai uudenlaisina ajoneuvoina ja niihin liittyvänä avoimena teknologiana.

maanantai 5. elokuuta 2013

Tapetaan kaikki hirviöt -ajattelu

Se, että yhteiskunnassamme pedofiili ei saa kunnollista ja ihmisarvoista hoitoa ennen kuin on syyllistynyt taipumuksilleen antautumiseen, ei anna meille oikeutta toteuttaa kidutusfantasioitamme. Ei silloinkaan, kun asia on tunteisiin vetoava. Kuten lapsiin sekaantumisiin, myös raiskauksiin liittyy usein taustalla oman seksuaalisuuden tukahduttaminen ja sen seurauksena vinoutunut ja usein väkivaltainen tapa, miten se purkautuu. Ainoa todella toimiva tapa päästä tästä ilmiöstä eroon on tehdä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Eräs niistä on omien asenteiden muuttaminen. Niin kauan, kun yhteiskunnassa pidetään yllä ajattelutapaa, että nainen on helppo tai lutka jos pukeutuu tietyllä tavalla tai jos näyttää tietynlaiselta tai käyttäytyy tietyllä tavalla, on myös raiskauksiakin. Tätä ajattelua ylläpitävät ehkä yllättäen eniten toiset naiset. Onko ihme, että tämän saman sairaan ajattelun omaksunut henkilö toimiikin tavalla, jota ei voisi toista ihmistä kohtaan toimia.

Kauheita asioita tehneen kohdatessaan ihmisellä on taipumus ajatella toista ihmistä hirviönä. Hirviö on yliluonnollinen, ei tähän todellisuuteen kuuluva olento. On halu mieltää oma itse ja tämä hirviö täysin erilaisiksi olennoiksi siksi, että vain siten ns. normaali ihminen voi oikeuttaa sellaisen väkivaltaisen kohtelun, joka muuten toista ihmistä kohtaan tuntuisi liioittelulta. Joillekin on helpompaa tehdä väkivaltaa toista kohtaan, kun ei tarvitse ajatella sen toisen olevan ihminen. Tämä samainen hirviö-ajattelu on nähtävissä joka puolella. Israelilaiset ovat palestiinalaisten hirviöitä ja päinvastoin. Meillä sotien aikaan ryssä oli se hirviö, jonka nitistäminen oli hyvä asia.

Edellä mainituista rikoksista saa Suomessa tuomion. Tuomion pituudet voivat tunteen pauloissa olevasta maallikosta tuntua liian lyhyiltä, mutta Suomen oikeuslaitoksen tehtävänä ei ole antaa tuomioita kostoksi. Rangaistuksen on oltava kohtuullinen. Liioitellut tuomiot vain vaikeuttavat tuomionjälkeistä yhteiskuntaan palaamista ja usein jopa niin pahasti, että tuomion suorittanut ei näe enää edes syytä olla syyllistymättä uudelleen rikokseen. Rangaistus ei tavallaan lopukkaan, vaikka sen on jo käynyt istumassa.

Jos olemme hirviöllistämässä muita ihmisiä ja vaatimassa heidän silpomistaan, niin miksi nämä "hirviötkään" olisivat yhtään sen parempia itsensä hillitsemisessä? Nämäkin "hirviöt" ovat jonkun lapsia, jotka oppivat itsehillintää kotona ja ympäristöstään. Voimme vaikuttaa omaan kulttuuriimme vain esimerkillä. Se, millainen se esimerkki on, on meistä itsestämme kiinni. Toivoisin, että saisimme positiivisten asioiden kierteen aikaiseksi. Olisi mahtavaa, jos seuraava sukupolvi jo tunnustaisi jokaiselle ihmiselle ehdottoman ihmisarvon tai universaalisti kieltäisi viestintäsalaisuuden loukkaamisen.

On selvää, että ihmisiä on suojeltava heihin kohdistuvilta rikoksilta, mutta mitä tahansa ei voi perustella hokemalla "mutta raiskauksen uhri", "mutta lapsi", "mutta suomalaiset". Poliitikot ovat löytäneet tästä mahtavan aseen aivan kaikenlaisen materiaalin sensuroimiseen ja tämä sairaalloinen tapa reagoida "hirviöihin" mahdollistaa yhä enemmissä määrin kansalaisten vakoilua ja sananvapauteen kajoamista. Mikäli emme todella opi hillitsemään itseämme en tiedä olisiko hyvä vain, että jokainen kansalainen on absoluuttisessa valvonnassa ja absoluuttisen sensuurin alainen. En tosin usko, että silloin voimme koskaan enää hillintää oppia, jos meillä ei ole mahdollisuutta siihen.

Itse olen rationaalisen ajattelun kannattaja, piraatti, ohjelmistosuunnittelija, avoimen lähdekoodin suosija ja omia ajatuksen vinoumia tunnistamaan opetteleva ihminen.

Suosittelen luettavaksi ja katsottavaksi:
Apua pedoille - http://www.city.fi/suhteet/blogit/7/apua+pedoille/123389
Yhä useampi pedofiili hakeutuu hoitoon itse - http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/269671/Yha+useampi+pedofiili+hakeutuu+hoitoon+itse
http://lapsiporno.info/
Arabikevään unohdetut naiset - http://areena.yle.fi/tv/1989201
Hyvät ihmiset ovat helvetistä - http://pantterin.blogspot.fi/2013/04/hyvat-ihmiset-ovat-helvetista.html
Viisi rikottua kameraa - http://kolmasulottuvuus.fi/index.php/home/details/219
Pedarimetsästäjiä ei kiinnosta pedofilian uhri - http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/145722-pedarimetsastajia-ei-kiinnosta-pedofilian-uhri