sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Avoin kirje, kokemuksia Kööpenhaminasta

Minusta on ilmeisesti hyvää vauhtia kehittymässä vanha kärttyinen mies. Näenkin tulevaisuuteni vieläkin harmaahapsisempana yleisönosastoon kirjoittajana jo siintävän tuolla horisontissa, onhan tämä jo kolmas avoin kirje perätysten. Pitäisikö vaihtaa blogin otsikko avointen kirjeiden blogiksi?

Olin Tanskassa käymässä kahden päivän pikavisiitillä edellisviikolla ja vaikka matka meni muuten mukavasti ja paikallinen väki oli muuten mukavaa niin muutama asia sai sapen kiehumaan.

Ensimäinen asia oli, että Kööpenhaminan lentokentällä käteisen vaihtaminen edellytti henkilöllisyystodistuksen näyttämistä. Minusta on täysin perusteetonta, että rahaa vaihtaessa kerätään ihmisistä tällä tavalla tietoa. Lisäksi tämä tuntui olevan käytäntö vain lentokentän rahanvaihtopisteessä. Perusteluna sain kuulla väärinkäytöksien ehkäisemisen. Nauraisin, ellei itkettäisi. Kuulostaa samanlaiselta aivopierulta kuin kotimaa Suomessa henkilöllisyyden kyseleminen seurassa olevalta alaikäiseltä alkoholia ostaessa. Haavi, johon osuu nimenomaan vain ne ihmiset, jotka eivät suunnittele tekevänsä mitään rikosta. Kun on selvää, ettei rikollisuutta voida ehkäistä tällaisella valvonnalla, ihmetyttää miksi silti ihmisen henkilöllisyyttä urkitaan.

Toinen oli matkapuhelinliittymän toiminta tai oikeastaan sen toimimattomuus, ilman erityistä varoitusta. Hankin Lycamobilen liittymän lähinnä datakäyttöön, jotta osaisin Kööpenhaminassa perille. Liittymällä ei voinut lähettää maksullisia tekstiviestejä, eikä myytäessä liittymää sellaista seikkaa edes mainittu. Valitettuani Lycamobilelle vastaus oli, että niin lukee käyttöehtosopimuksessa. Käyttöehtosopimuksen sain kuitenkin vasta ostoksen tehtyäni.

Tästä päästäänkin kolmanteen kohtaan, eli metrojen maksamiseen Kööpenhaminassa. Ainoa paikka, jossa sai käteisellä hankittua lipun oli lentoasema. Matkan aikana missään muualla ei ollut tätä mahdollisuutta. Metroasemilla on pankkikortilla käytettäviä automaatteja, mutta olin turhaan ennen matkaa odotellut pankin lähettävän pin-koodin kortilleni. Siksi ainoaksi mahdollisuudeksi ostaa lippu jäi tekstiviesti. Luonnollisesti, koska oma liittymäni ei edes toimi Tanskassa käytin Lycamobilen liittymää tietämättä, että tekstiviestini ei menisi koskaan läpi. Minut pysäyttikin sitten tarkastaja, joka näki kyllä selvästi, että olin tekstiviestin lähettänyt ja näki kun yritin vielä uudestaan, mutta lätkäisikin minulle sitten siitä hyvästä, ettei voimassa olevaa lippua ollut, sakon lipunmaksun välttelystä. Kertoi vaan, ettei tiedä lainkaan tapauksia, joissa paikallisesta liitymästä ei tekstiviesti menisi läpi. Olisin varmaan itsekkin ihmetellyt, ellei päällimmäisenä mielessä olisi ollut pelko ja suuttumus siitä, että saisin juuri käteeni hirvittävän sakon.

Sen verran olen matkaillut, että ainakin Istanbul, Lontoo ja Berliini on nähty, kaikissa niistä olen käyttänyt paikallisia liittymiä ja siihen lisäksi kokemus matkapuhelinliittymien toiminnasta kotimaassa ei millään tavalla anna käsitystä, että voisi olla syytä olettaa maksullisten tekstiviestien estoa olevan oletuksena uudessa liittymässä pyytämättä.

Metroasemilla saisi minun mielestäni olla myös englanniksi edes jossain pienelläkin präntillä jotain oleellista infoa. Sen lisäksi myös lippujen ostomahdollisuus käteisellä. Pelkät kortti- ja matkapuhelinmaksut ovat valitettavasti liian helppo väline viranomaisten hyväksikäytettäväksi. Metron lippujärjestelmästä esimerkkiä kannattaisi ottaa Berliinistä tai Lontoosta. Molemmissa näissä kaupungeissa lipun ostaminen on helppoa ja joustavaa monenlaiset matkustustarpeet huomioon ottaen.

En ole kovin kiinnostunut maksamaan saamaani sakkoa ja jätinkin m.dk sivuilla valituksen. Tavallaan olisi kiva käydä Tanskassa vielä joskus uudestaan, mutta ellei tätä sakkoa ei peruta jää kyllä sellainen vitutus, että en kyllä halua periaatteestakaan takaisin. Poikkeus voisi olla, jos Christiania saa joku päivä oman lentokenttänsä.

Maailmassa on monta muuta paikkaa vielä näkemättä.

Sebastian Mäki,
Piraattipuolue,
Fedora Ambassador EMEA

tiistai 1. lokakuuta 2013

Avoin kirje: Internet liittymän häirintä

Hei,

Liittymäni(asiakas no. xxxx ) katkaistiin jälleen väittämällä "koneeni" olevan "rikollisten" hallussa. Näin ei asian laita ole. Ylläpidän TOR ulostulokäytävää(exit node). Tästä palvelimesta poistuu ulkomaailmaan myös joidenkin haittaohjelmien liikennettä, eikä sitä voi tämän yhden palvelimen internetyhteyden häirinnällä estää. Haittaliikenne on alun perin lähtöisin liittymänhaltijan verkon ulkopuolella olevasta saastuneesta koneesta, joka viestii TOR-verkon kautta välttääkseen paikallistamisen. Haittaohjelmat pääasiassa kommunikoivat ylläpitäjiensä kanssa.

Ylläpitämäni Tor ulostulokäytävän sääntö sallii tällä hetkellä vain porttiin 80 yhdistämisen. (Tulevaisuudessa mahdollisesti myös ssl porttiin 443) Liittymän katkaisu ei siten ole toimenpide, jolla olisi mitään vaikutusta haittaliikenteen ehkäisemiseksi tai edes turvallisuuden parantamiseksi.

Mikäli palveluiden tarjontaa TOR-verkkoon halutaan estää tai rajoittaa voidaan se tehdä käyttämällä TOR-verkon DNSBL-palvelua https://www.torproject.org/projects/tordnsel.html.en Näin voidaan ehkäistä mm. mahdollisuus lähettää Soneran verkon sisäpuolelta paketteja mail.inet.fi palvelimen porttiin 25 niiden exit nodejen osalta, jotka sallivat liikennettä porttiin 25. DNSBL palvelun käyttö postipalvelimessa on yksinkertainen ja tyypillinen käytäntö.

Anonymiteettiverkot ovat välttämättömiä ihmisten yksityisyyden ja sananvapauden takaamiseksi sekä hengen suojelemiseksi. On totta, että kuten puhelinta tai faksia, tätäkin teknologiaa voivat käyttää myös rikolliset. Se ei kuitenkaan ole tarpeeksi painava peruste anonymiteettiverkkojen toiminnan häiritsemiselle.

Olen itse aikaisemmin joutunut KRP:n kiinni ottamaksi epäiltynä Suomen suurimmasta henkilötietojen hankinasta ja vuotamisesta. Olen siis tutustunut seurauksiin, joita anonymiteettiverkon ylläpitäjänä saattaa joutua kohtaamaan. Nämä vuodot tulivat ylläpitämäni TOR ulostulokäytävän tai avoimen langattoman verkkoni kautta. Vaikka tuomitsenkin teon ja olen siitä itse välillisesti joutunutkin kärsimään olen vieläkin vakaasti sitä mieltä, että minulla on moraalinen velvollisuus jatkaa anonymiteettiverkon ylläpitämistä. Olenhan itse saanut nauttia sananvapaudesta ja oikeudesta viestiä nimettömänäkin. Toivon, että toimintani jatkuminen on mahdollista myös Soneran asiakkaana.

Vaadin liittymän avaamista ja kiellän sen sulkemisen mahdollisten haittaohjelmaepäilyjen perusteella vastaisuudessa. Mikäli liittymäni kautta ilmenee lisää haittaliikennettä pyydän teitä välittämään raportit joko suoraan tähän osoitteeseen tai osoitteeseen abuse@cable-tku-xxxxx.dhcp.inet.fi(tai muu dns-nimi, joka liittyy liittymälleni jakamaanne ip-osoitteeseen) Osallistun mielelläni haittaliikenteen ehkäisemiseksi tehtävään työhön ja kehitänkin itse ohjelmistoa botnettiliikenteen ehkäisemiseksi.

Olen kokenut, että liittymääni on kohdistunut häirintää Soneran suunnalta, joten ymmärrän, että abuse@inet.fi olisi oikea osoite valittaa. Mikäli näin ei kuitenkaan ole, pyydän, että merkitsisitte oikean yhteysosoitteen tällaisessa tapauksessa myös yrityksenne verkkosivuille selkeästi.

Ystävällisin terveisin,
Sebastian Mäki
Piraattipuolue,
Fedora Ambassador EMEA,
TOR-ylläpitäjä,
IPv6 pioneeri

Päivitys 1.10. klo 14:30 Facebookista sain vastauksen ja myös Sonera Abuse Response Team vastasi sähköpostilla:
"Merkkaamme tietoihimme, että ajat Tor exit nodea niin liittymä ei enää
mene niin herkästi kiinni.

Liittymä avattu."

ps. Aikaisemmat kokemukseni ovat olleet Soneran asiakaspalvelunumeroista eivätkä ne ole kovin hyviä. Siellä mm. kieltäytyivät välittämään incidence reportteja minulle liittymääni koskevista haittaohjelmatapauksista. Abusen vastaus oli kyllä mallikasta asiakaspalvelua.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Suhu-s, avoin kirje

Hei,

Luin tänään artikkelisi: "Vievätkö robotit työpaikat?". Aihe oli mielenkiintoinen ja mielestäni sitä oli käsitelty hyvin usealta kannalta. Itse olen ohjelmoija, joten automatisointi ja erityisesti verkkokaupat ovat sellaisia tuttuja asioita, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet paljon siihen, miten ihmiset työllistyvät.

Minulla oli vaikeuksia ymmärtää, mitä tarkoitit lauseellasi: "Kansantalous saa vauhtia sokeista, jotka välittömästi vähentävät työvoiman tarvetta." Minulla ei käsittääkseni ole häiriöitä kognitiossa sen enempää kuin ihmisillä keskimäärin ja olen lukenut erittäin paljon elämäni aikana niin suomeksi kuin englanniksikin.

Minun oli vaikea ymmärtää, miten näkövammaiset liittyivät työvoiman tarpeen vähenemiseen. Muutaman kerran lauseen luettuani päättelin olevan mahdollista, että tarkoitit reaktiota äkilliseen henkiseen iskuun. Tässä olisi selkeyttämiseksi mahdollista ja jopa suotavaa käyttää š-äänteellistä kirjoitusasua, šokki.

Suomen kielen vahvuuksiin kuuluu se, että tietty kirjain vastaa aina tiettyä äännettä. Kun omaksumme vierassanoja tulee näitä š-äänteellisiä sanoja yhä enemmän käyttöön. Ongelmallista on vierassanojen kotoistaminen niin, ettei niitä erota kirjoitusasultaan muista, jo aikaisemmin käytössä olleista sanoista. Se tekee sanojen käytön tietyissä konteksteissa vaikeaksi.

Suomen kielessä on muitakin sanoja, joissa š-kirjaimen käyttö selkeyttäisi kuten šakki, šamaani, šampoo, šekki, šokki, šaria ja šortsit.

Hyvin ja selkeästi kirjoitetut uutiset ovat niin lukijan kuin kirjoittajankin etu. Toivoisin, että voisimme tästä vierassanojen tuomasta haasteesta selvitä niin, että saisimme pidettyä kielemme yksinkertaisen lausumistavan. Itse olen jo ennen koulua oppinut lukemaan tämän periaatteen ansiosta ja koen, että se tekee äidinkieleni ymmärtämisen ja sillä viestimisen helpoksi ja tehokkaaksi.

Ystävällisin terveisin,
Sebastian Mäki

ps. Lähetin tämän avoimena kirjeenä, koska koen, että tekstin julkaiseminen voisi edistää suhuässän käyttöä

Muokkaus: käyttöönottoa -> käyttöä (onhan suhu-s ollut käytössä jo pitkään)

päivitys 25.9.2013: Kyseinen sana oli jutussa alun perin muodossa "shokeista", mutta toimitussihteeri tai uutispäällikkö oli muuttanut sen muotoon "sokeista" - ilman š-äänteellistä kirjoitusasua.

perjantai 16. elokuuta 2013

Fysiikka ja tieteiselokuvat

Fysiikan tunneilla vapaaehtoisesti istuneita kovin usein kiinnostaa raketit, avaruus ja maailmanlopun skenaarioiden ratkaiseminen.

Meillä fysiikaalisesta maailmasta ja sen säännöistä kiinnostuneilla on taipumus ruokkia mielikuvitustamme elokuvilla, jotka haastavat sen mikä on mahdollista. Lukiessamme kuvausta esimerkiksi Armageddon-elokuvasta, saattaa meille tulla sellainen tunne, että se olisi sitä, mitä tarvitsemme. Siksi meidän esiintymistiheytemme Armageddon-näytöksessä on varmasti korkeampi, kuin keskimäärin näytöksissä.

On kuitenkin väärin, että katsojaa petetään lupaamalla jotakin ja tarjoamalla muuta. Ymmärrän kyllä, että markkinointi toimii joskus(aika helvetin usein) näin. Elokuvien tekijät jättävät toisinaan huomiotta tieteiselokuvia tekiessään, tieteiselokuvien alkuperäisen kohdeyleisön. Tähän yleisöön kuuluu tavallista enemmän fysiikkaa ymmärtäviä.

Ymmärrän, että elokuvien tekijät haluavat teoksistaan näyttäviä. Väitän kuitenkin, että se on mahdollista noudattamalla fysiikan lakeja. Mikäli ne eivät riitä, tarinan voi sijoittaa sellaiseen universumiin, jonka fysiikka on erilaista. Se kerronnassa onkin näppärää, että niin voi tehdä.

Mikäli elokuvan tekijät ovat antaneet ymmärtää, että elokuvan universumin on tarkoitus olla omaa universumiamme vastaava, tulee sen myös noudattaa samoja sääntöjä. Näiden sääntöjen rikkomisen huomaa ja se rikkoo elokuvakokemuksen. Vertaa tätä vaikkapa elokuvaan, joka on kaikin muin tavoin aivan normaali lännenfilmi paitsi siltä osin, kun jokin sivuhahmoista kävelee seinän läpi kuin aave niin, ettei sitä selitetä mitenkään tai etteivät muut hahmot reagoi tähän epänormaalina.

Meille fysiikkaa ymmärtäville tulee usein näitä mukamas tieteiselokuvia katsellessa sellainen negatiivinen WTF-, ei vittu oikeesti -olo. On kuin käsikirjoittaja ei olisi enää jaksanut keksiä, miten pääsisi haluttuun lopputulokseen ja mielikuvituksen puutteessaan kirjoitti elokuvauniversumin rikkovan ratkaisun.

Elokuvista voi myös oppia fysiikkaa. Tosin sellaiset elokuvat, joissa oman univesumimme lakeja rikotaan ovat vain omiaan antamaan vääränlaista tietoa niille, jotka eivät tiedä jo toisin. Kaikkein paras tieteiselokuvan kerronta on sellaista, joka haastaa käsityksemme mahdollisesta ja joka inspiroi tulevia sukupolvia. Hyvässä tieteiselokuvassa voi olla jotain poikkeavuuksiakin fysiikan säännöissä, niissä osataan poiketa vain sen verran, että katsojan kiinnostunut mieli syttyy ratkaisemaan tätä pulmapähkinää. Toisinaan vuosia myöhemmin tämä näkyy tosielämän sovelluksina, kuten 3D tulostimina, Soylenttina, älypuhelimina, puheentunnistuksena, videopuheluina(google hangout on paras esimerkki) tai uudenlaisina ajoneuvoina ja niihin liittyvänä avoimena teknologiana.

maanantai 5. elokuuta 2013

Tapetaan kaikki hirviöt -ajattelu

Se, että yhteiskunnassamme pedofiili ei saa kunnollista ja ihmisarvoista hoitoa ennen kuin on syyllistynyt taipumuksilleen antautumiseen, ei anna meille oikeutta toteuttaa kidutusfantasioitamme. Ei silloinkaan, kun asia on tunteisiin vetoava. Kuten lapsiin sekaantumisiin, myös raiskauksiin liittyy usein taustalla oman seksuaalisuuden tukahduttaminen ja sen seurauksena vinoutunut ja usein väkivaltainen tapa, miten se purkautuu. Ainoa todella toimiva tapa päästä tästä ilmiöstä eroon on tehdä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Eräs niistä on omien asenteiden muuttaminen. Niin kauan, kun yhteiskunnassa pidetään yllä ajattelutapaa, että nainen on helppo tai lutka jos pukeutuu tietyllä tavalla tai jos näyttää tietynlaiselta tai käyttäytyy tietyllä tavalla, on myös raiskauksiakin. Tätä ajattelua ylläpitävät ehkä yllättäen eniten toiset naiset. Onko ihme, että tämän saman sairaan ajattelun omaksunut henkilö toimiikin tavalla, jota ei voisi toista ihmistä kohtaan toimia.

Kauheita asioita tehneen kohdatessaan ihmisellä on taipumus ajatella toista ihmistä hirviönä. Hirviö on yliluonnollinen, ei tähän todellisuuteen kuuluva olento. On halu mieltää oma itse ja tämä hirviö täysin erilaisiksi olennoiksi siksi, että vain siten ns. normaali ihminen voi oikeuttaa sellaisen väkivaltaisen kohtelun, joka muuten toista ihmistä kohtaan tuntuisi liioittelulta. Joillekin on helpompaa tehdä väkivaltaa toista kohtaan, kun ei tarvitse ajatella sen toisen olevan ihminen. Tämä samainen hirviö-ajattelu on nähtävissä joka puolella. Israelilaiset ovat palestiinalaisten hirviöitä ja päinvastoin. Meillä sotien aikaan ryssä oli se hirviö, jonka nitistäminen oli hyvä asia.

Edellä mainituista rikoksista saa Suomessa tuomion. Tuomion pituudet voivat tunteen pauloissa olevasta maallikosta tuntua liian lyhyiltä, mutta Suomen oikeuslaitoksen tehtävänä ei ole antaa tuomioita kostoksi. Rangaistuksen on oltava kohtuullinen. Liioitellut tuomiot vain vaikeuttavat tuomionjälkeistä yhteiskuntaan palaamista ja usein jopa niin pahasti, että tuomion suorittanut ei näe enää edes syytä olla syyllistymättä uudelleen rikokseen. Rangaistus ei tavallaan lopukkaan, vaikka sen on jo käynyt istumassa.

Jos olemme hirviöllistämässä muita ihmisiä ja vaatimassa heidän silpomistaan, niin miksi nämä "hirviötkään" olisivat yhtään sen parempia itsensä hillitsemisessä? Nämäkin "hirviöt" ovat jonkun lapsia, jotka oppivat itsehillintää kotona ja ympäristöstään. Voimme vaikuttaa omaan kulttuuriimme vain esimerkillä. Se, millainen se esimerkki on, on meistä itsestämme kiinni. Toivoisin, että saisimme positiivisten asioiden kierteen aikaiseksi. Olisi mahtavaa, jos seuraava sukupolvi jo tunnustaisi jokaiselle ihmiselle ehdottoman ihmisarvon tai universaalisti kieltäisi viestintäsalaisuuden loukkaamisen.

On selvää, että ihmisiä on suojeltava heihin kohdistuvilta rikoksilta, mutta mitä tahansa ei voi perustella hokemalla "mutta raiskauksen uhri", "mutta lapsi", "mutta suomalaiset". Poliitikot ovat löytäneet tästä mahtavan aseen aivan kaikenlaisen materiaalin sensuroimiseen ja tämä sairaalloinen tapa reagoida "hirviöihin" mahdollistaa yhä enemmissä määrin kansalaisten vakoilua ja sananvapauteen kajoamista. Mikäli emme todella opi hillitsemään itseämme en tiedä olisiko hyvä vain, että jokainen kansalainen on absoluuttisessa valvonnassa ja absoluuttisen sensuurin alainen. En tosin usko, että silloin voimme koskaan enää hillintää oppia, jos meillä ei ole mahdollisuutta siihen.

Itse olen rationaalisen ajattelun kannattaja, piraatti, ohjelmistosuunnittelija, avoimen lähdekoodin suosija ja omia ajatuksen vinoumia tunnistamaan opetteleva ihminen.

Suosittelen luettavaksi ja katsottavaksi:
Apua pedoille - http://www.city.fi/suhteet/blogit/7/apua+pedoille/123389
Yhä useampi pedofiili hakeutuu hoitoon itse - http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/269671/Yha+useampi+pedofiili+hakeutuu+hoitoon+itse
http://lapsiporno.info/
Arabikevään unohdetut naiset - http://areena.yle.fi/tv/1989201
Hyvät ihmiset ovat helvetistä - http://pantterin.blogspot.fi/2013/04/hyvat-ihmiset-ovat-helvetista.html
Viisi rikottua kameraa - http://kolmasulottuvuus.fi/index.php/home/details/219
Pedarimetsästäjiä ei kiinnosta pedofilian uhri - http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/145722-pedarimetsastajia-ei-kiinnosta-pedofilian-uhri

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Lapsipornosuodatus on pelkoa

[Image: 'I see who you are now by HckySo under CC-BY-NC]
Muistaako joku vielä http://www.lapsiporno.info sivuston?

Muistaako joku, että lapsipornosuodatuksen tullessa käyttöön varoitettiin, että suodatus tulee vain laajenemaan?

Huomasiko joku, että suodatusta haluttiin vielä laajentaa?

Huomaako kukaan Suomessa mitään ennen kuin internetissä on kielletty kiroilu, muun kuin vallalla olevien poliittisten ajatusten esittäminen, kritiikki vallankäyttäjiä kohtaan ja jokin muu sellainen jota emme voi edes kuvitella nyt?

Huomaako kukaan, ennen kuin jokaisen kansalaisen koneella on valtion määräämä valvontaohjelma, joka tarkkailee kaikkea toimintaamme verkossa?

Huomaako kukaan, kun muutumme vain vähän kerrallaan totaalivalvontayhteiskunnaksi?

Anteeksi natsikortti, mutta huomasiko joku aikoinaan Saksassa?
First they came for the communists,
and I didn't speak out because I wasn't a communist.

Then they came for the socialists,
and I didn't speak out because I wasn't a socialist.

Then they came for the trade unionists,
and I didn't speak out because I wasn't a trade unionist.

Then they came for the Jews,
and I didn't speak out because I wasn't a Jew.

Then they came for the Catholics,
and I didn't speak out because I wasn't a Catholic.

Then they came for me,
and there was no one left to speak for me.

Sen sijaan, että oppisimme itse hallitsemaan pelkoamme ja toimimaan turvallisesti, yritämme käyttää teknologiaa vähentämään pelkoa puolestamme. Teknologia ei sitä voi tehdä. Vain ihmiset voivat omalla toiminnallaan sen tehdä. Ihmiset eivät tee hirvittäviä asioita toisille ihmisille vain siksi, että heillä on mahdollisuus tehdä niin. Ihmiset tekevät toisilleen pahoja asioita sosiaalisen paineen tai jonkin auktoriteetin pakottamana. Sisäisen tai ulkoisen auktoriteetin.

Mikään nykyinen teknologiaan perustuva yritys poistaa sitä ongelmaa, että joskus joku asia on pelottava, ei toimi. Ihmisen keksimä teknologia ei ainakaan toistaiseksi kykene olemaan nokkelampi kuin ihminen. Siksi meidän on turha yrittää käyttää teknologiaa estämään mitään, mitä ihminen tekee. Ainoa hyöty, mitä voimme teknologiasta saada inhimillisiin ongelmiin on käyttää teknologiaa mahdollistamaan ja voimallistamaan yhä enemmän ihmisiä.

Meidän ei tule varauksetta kuunnella ulkoisia auktoriteetteja. Jokaisella meillä on jonkinlainen omatunto ja sitä tulee kehittää ja kuunnella rationaalisesti. Meidän tulee ymmärtää olevamme vain ihmisiä ja siten alttiita erehtymään. Meidän pitää tiedostaa myös, että vanhempamme ja ystävämme ovat vain ihmisiä, eikä heidänkään puoleensa voi kääntyä löytääkseen absoluuttisia totuuksia. Meidän pitää ymmärtää, että ympäristömme on muokannut meitä johonkin suuntaan ja on meidän omalla vastuullamme ymmärtää miten.

Meidän pitää miettiä asioita hieman pidempään vaikka jokin tuntuisikin aivan varmalta. Jos kuuntelemme omaa omaatuntoamme, opimme tunnistamaan vinoumat ajattelussamme ja otamme käyttöön rationaalisen ajattelun metodit, emme välttämättä tarvitsekkaan palomuureja, vakoiluohjelmia, mielialalääkkeitä, lukittuja ovia emmekä valtioiden rajoja.

Pelko pitää voittaa. Se ei saa voittaa meitä.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kumbaya tekijänoikeuslakiväki

Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite on nyt saavuttanut 50 000 kannatuksen rajan ja tulee menemään eteenpäin. Nähtäväksi jää aikovatko päättäjät kunnioittaa kansan tahtoa vai keksivätkö he verukkeita, joilla laistaa velvollisuudestaan kansalle. Saatan olla optimisti, mutta näen edellisen tekijänoikeuslain muutoksesta aiheutuneen vastarinnan ja sitä seuranneen, nyt läpi menneen kansalaisaloitteen olevan niin voimakkaita signaaleja eduskunnalle ottaa toinen suunta, että niitä ei voi kevyesti sivuuttaa.

Kerätessäni kannatusilmoituksia minua jäi ihmetyttämään vain kaksi vasta-argumenttia, jota en oikein ymmärtänyt. Ensimäinen aloitetta vastustanut henkilö kertoi, että oikeampi tapa lähestyä asiaa on laittomasta latauksesta aiheutuvien rangaistuksien lieventämisen sijaan pahempien rikosten rangaistusten koventaminen. Toinen henkilö oli sitä mieltä, että aloitteessa puututtiin vääriin asioihin. Otan hieman kantaa nyt molempiin väittämiin.

Tulevassa keskustelussa tekijänoikeusasioissa tulemme varmasti kohtaamaan molemmanlaisia argumentteja. Tämä siksi, että suuri osa kansasta tulee käsittelemään näitä asioita juuri tällä tasolla, eikä argumentointi muulla tasolla tule vakuuttamaan heitä tai heidän seuraajiaan millään tasolla. Siksi on hyvä jo ennaltakäsin pyrkiä löytämään tapoja tavoittaa tämäkin osa väestöstä sellaisella tavalla, että he voivat saada faktuaalista tietoa lakiin liittyvistä ilmiöistä ja niiden seurauksista koko yhteiskunnalle, yksilöt mukaanlukien.

Haluaisinkin, että ihmiset voisivat saada tietoonsa enemmän rangaistusten koventamisen aiheuttamista seuraamuksista koko yhteiskunnalle. Vaikka Suomen oikeuskäytäntö ei mielestäni perustukkaan retributiiviseen oikeuteen, on Suomessakin varmasti monia, jotka näkevät oikeuden vain kostoon perustuvana tapahtumana. Hammurabin laki lienee turhan iskostunut näiden henkilöiden selkärankaan, jotta he voisivat nähdä rakentavampia tapoja parantaa ihmisvuorovaikutusta ja yhteiskuntaa.

Toinen vastakkaista mieltä oleva henkilö edusti mielestäni argumentoinnissa tietyllä tapaa kaoottista, haastavaa tapaa löytää epäkohtia. Henkilö itse ei suostunut mainitsemaan yhtäkään kohtaa, joka olisi hänen omasta mielestään ollut se väärä asia. Hän ei myöskään kertonut, mikä se oikea asia olisi, josta pitäisi puhua. Tämänlaisen keskustelun tavoitteina näkisin pyrkimyksen saada vastustaja itse etsimään virheet omasta ajattelustaan ja saamalla saattaa tämä puolustuskantaan ja argumentoimaan heikkojen kantojensa puolesta ja samalla paljastamaan ideologiassaan aukkoja.

Voi tietysti olla, että kovasti ylianaysoin saamaani palautetta, mutta saattaisi silti olla hyvä valmistautua kaikkein pahimpaan. Odotan, että tulevassa tekijänoikeus- ja rikoslakikeskustelussa tullaan väistämättä käyttämään likaisiakin keinoja omien päämäärien saavuttamiseksi. Kuten niin monessa muussa julkisessa keskustelussa, myös tässä tulevassa keskustelussa tulee olemaan mukana monia poikkeavia päämääriä omaavia tahoja. Toivon mukaan lopuksi vain ideat kamppailevat keskenään. Toivonkin, että tällä taistelukentällä voittajaksi päätyykin se ajatus, joka tulee tuottamaan suurimman edun kansalliselle ja myös maailmanlaajuiselle hyvinvoinnille.

Kumbaya, Mutherfuckers!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Tekijänoikeuslain kohtuuttomuus

Suojauksen purkaminen on ainoa tapa varmistaa se, että laillisesti hankittu teos pysyy lukukelvollisena jakelijasta riippumatta. DRM-suojattu materiaali siis lakaa toimimasta, mikäli jakelija lopettaa liiketoimintansa, eikä ketään muu jatka jakelijan DRM-palvelimen ylläpitoa.

Poikkeuksetta käyttösopimukset DRM-suojatun materiaalin jakelijoilla ovat laadittu niin, että ne antavat jakelijoille laajat oikeudet toimia haluamallaan tavalla. Jakelija voi esimerkiksi koska tahansa tehdä koko kirjastosi lukukelvottomaksi. Lisäksi DRM-tekonologia mahdollistaa lähes ehdottoman sensuurin, jota entisaikojen kirjojen polttajat varmasti kadehtisivat. Materiaalia, jossa DRM-suojausta ei ole, voi käyttää laitteesta, alustasta, poliittisesta ilmapiiristä, sodasta, internetyhteyden saatavuudesta ja jakelijan liiketoiminan jatkuvuudesta riippumatta. Nykyisin DRM-suojaamatonta materiaalia saa lähinnä vain vertaisverkosta tai poistamalla itse DRM-suojaus hankitusta materiaalista. Näistä jälkimmäinen on nykyisin laitonta.

Vertaisverkkojen luonteesta johtuen käytännössä jokainen lataaja myös jakaa, siten on saivartelua väittää, ettei lataamisesta rangaistaisi. Nykylainsäädännön mukaan tekijänoikeudenalaista materiaalia luvatta jakamalla syyllistyy rikokseen, josta voidaan määrätä 2 vuotta vankeutta. Teosta määrättävä rangaistus on kohtuuton siksi, että se on nykylainsäädännön mukaan rikos eikä rike niinkuin sen tulisi olla. Kohtuutonta on myös se, että poliisilla on oikeus kotietsintään tällaista rikosta tutkittaessa.

Kovat rangaistukset verkkolataamisesta eivät ole vähentäneet verkkolatausta. Se tarkoittaa sitä, ettei laista piitata, joka taas tarkoittaa, että laki ei ole ajan tasalla. Mikäli pidämme kiinni nynyisestä lainsäädännöstä, tulemme vangitsemaan yhä useampia. Tuotamme siten yhä useampia henkilöitä, jota yhteiskunnan varoilla säilytämme vankilassa ja jotka vapauduttuaan huomaavat, että heidän mahdollisuutensa toimia yhteiskunnassa ovat huomattavasti heikentyneet. Se vaikeuttaa työpaikan saamista ja elämän järjestykseen laittamista puhumattakaan oikeuskulujen ja korvausten maksun vaikeutumisesta. Tällainen henkilö ei kävele videovuokraamoon vastaisuudessa hakemaan itselleen elokuvia. Erityisesti nykyisen heikon taloustilanteen aikana on anteeksiantamatonta, että ihmisistä tehdään tahallaan turhia.

Tiedostoja lataavat ihmiset ostavat 30% enemmän vastaavaa materiaalia ja yksi tai edes sata ilmaiseksi ladattua teosta ei ole muunnettavissa yhden ostostapahtuman menetykseen. Eräskin kirjailija huomasi 300% myynnin kasvun, kun saataville saatettiin ilmaiseksi digitaalinen kopio kirjasta. Onkin huolestuttavaa, että yhteiskunnassamme eniten tekijänoikeudenalaista materiaalia ostavat ovat lakiemme mukaan rikollisia.

Nykyinen laki on epäselkeä. Ei voida selkeästi sanoa, mikä on laillista ennen kuin se oikeuden päätöksellä todetaan. On moraalisesti väärin olla muuttamatta nykyistä lakia vastaamaan realiteetteja. Se, että nykyaikana lainaamista, kopioimista tai muuta sellaista toimintaa voidaan paremmin valvoa, ei ole peruste kriminalisoida tätä ihmisyyteen keskeisesti liittyvää toimintaa etenkään, kun ei voida osoittaa verkkolatauksella olevan vahinkoa, jota tuomiot vastaisivat.






perjantai 19. heinäkuuta 2013

Haluammeko tarkoituksella luoda rikollisia

Photo by publik15.
Copyright: Creative Commons Attribution 2.0 Generic license
Source: Wikimedia Commons
Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteessa on kyse kohtuuttomuudesta tai oikeammin sen vastustamisesta. On kyse hallituksen esitys 28/2004:n tuomien muutoksien kumoamisesta, jotta voisimme palauttaa tekijänoikeus- ja rikoslain sitä edeltävään muotoon.

Nykyisellä lainsäädännöllä on aivan sama lataatko yhden biisin vai hakkaatko jonkun, rikoslain mukaan voit saada näistä saman tuomion. Saat yhden biisin lataamisesta verkossa saman tuomion kuin osallistumalla järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan.

Nykyinen tekijänoikeuslaki on verrattavissa vaikkapa siihen, että parkkiaikasi meni umpeen ja parkkisakon sijaan, autosi takavarikoidaan rikoksentekovälineenä poliisi suorittaa kotietsinnän ja lopulta joudut vankilaan ja maksettavaksi sinulle jää kymmenien ellei satojen tuhansien korvaukset.

Tämä siksi, että monikansalliset yritykset ovat lobanneet tällaista lakia voimakkaasti ja muutama kansanedustaja on käyttänyt hyväksi sitä, että vaatimalla kovempia tuomioita he näyttävät julkisuudessa vastustavan pahaa. Tämä on osa uudenlaista fasismia, jonka yhtenä ominaisuutena on, että ketä tahansa voidaan koska tahansa jostakin tuomita.

Ylimitoitetut tuomiot ovat koko yhteiskunnalle haitallisia. Rangaistavan taloudellinen tilanne romahtaa, mielenterveys järkkyy ja hän on todellisessa vaarassa syrjäytyä.
Oikeuslaitoksen toimeenpanema yhteiskunnan puolesta suoritetun koston tekemä vahinko ylittää reippaasti sen vahingon, jota henkilö on tehnyt. Epäoikeudenmukaisen rangaistuksen saanut henkilö menettää uskonsa koko oikeuslaitokseen ja menettää lopunkin motivaation toimia oikein.

Sakkojen sijaan henkilö saa rikosrekisterin, vankilatuomion ja korvaussumman maksettavakseen.
Vaikkakin on etäisesti mahdollista, että hän saisi elämän vielä jotenkin luistamaan on se epätodennäköistä.

Vankilasta vapauduttuaan voit tavata hänet kerran kuukaudessa sosiaalitoimiston luukulla.

Tuottavasta yhteiskunnan jäsenestä tehtiin yhteiskunnan elätti, joka ei enää pelkää saavansa rikosrekisteriä, koska hänellä on jo sellainen. Tällaisen potentiaalisen ammattirikollisen tai harmaan talouden työvoiman luominen tuskin on tarkoituksenmukaista. Yhdysvaltain oikeuslaitoksen ja yksityisten vankiloiden bisnestäkö me olemme luomassa tänne Suomeenkin? Päätetään samalla sitten, että vankiloissa on oltava vähintään 1% koko väestöstä, niin pääsemme Yhdysvaltojen 0.743% luvun ohi. Samalla voidaan lisätä työllisyyttä vankeinhoitolaitoksissa.

Maailmassa on jo paljon pelottavia ja inhottavia asioita. Haluammeko me olla aiheuttamassa niitä lisää? Jos ajattelit, että sinun ei tarvitse tehdä mitää, joku muu ajaa asiaa puolestasi, lue wikipedia-artikkeli Bystander effect.

Sinä itse voit pistää tämän eteenpäin: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/70

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Järjestäytymätön rikollisuus

Joskus pitäisi vaan ymmärtää, ettei kannata lukea/katsoa uutisia(tai yleisönosastoa). Tulee vain vihaiseksi. Tällä kertaa aiheena Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston tietokoneisiin levinneet haittaohjelmat.

Viimeisetkin epäilykset siitä, että Moisio tajusi jostain lähti viimeistään siinä vaiheessa, kun bottiverkkojen ja järjestäytyneen rikollisuuden väliin vedettiin yhdysviiva. Fakta on, että sellaisen voi rakentaa kuka tahansa perehtynyt, vielä vanhempiensa luona asuva teini. Ei toisaalta yllätä, että näitä epämiellyttäviä asioita yhdistellään milloin järjestäytyneeseen rikollisuuteen, milloin terroristijärjestöihin, uusnatseihin, maahanmuuttajien rikollisuuteen, maahanmuuttajavastaiseen rikollisuuteen ja moottoripyöräkerhoihin.

Jo jonkun aikaa uutisia ja politiikkaa seuranneena näen taas tunnusmerkkejä poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi valituista näkökulmista. Aika selvää alustusta jollekkin tulevalle huonolle lakiesitykselle, joka on tarkoitettu näennäisesti suojelemaan näiltä pahoilta uhkilta, vaikkei kuitenkaan tule vaikuttamaan siihen, mihin halutaan vaikuttaa ja aiheuttaa vain harmia.

Ihan varmasti järjestäytynyt rikollisuus haalii bottiverkkoja, mutta se ei ole sama asia kuin se, että bottiverkkojen takana on järjestäytynyt rikolisuus. Erityisesti silloin, kun on kysymys suuryritysten ja kaupunkien tietojärjestelmistä, vältellään loppuun saakka myöntämästä sitä tosiseikkaa, että haittaohjelmien takana voi ihan hyvin olla jokin tylsistynyt teini. Itse pidän tätä hyvin paljon todennäköisempänä. Vasta silloin, kun näkyvissä on merkkejä siitä, että hyökkäys on kohdennettu, voidaan alkaa epäilemään ammattilaisia. Siltikään hyökkäyksen takana ei välttämättä ole "järjestäytynyt rikollisuus", niinkuin kognitiivisen vinouman omaava henkilö voisi perusteetta julistaa.

ps. Joku saisi perustaa uuden uutistoimiston nimeltä Rationaaliset uutiset. Nykyjournalismi on paskaa.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kommentit esitysvedokseen: Pirattipuolueen ohjelman muuttaminen


Paljoa en ollut eri mieltä, muttä tässä muutamia huomautuksia, jotka tahtoisin mainita vedokseen ESITYS Pirattipuolueen ohjelman muuttaminen:

Rivi 716: Taito- ja taideaineita ei tule lisätä, koska monet oppilaat harrastavat liikuntaa, musiikkia ja taidetta jo vapaa-aikanaan. Lisäksi niitä otetaan paljon valinnaisaineiksi yläkoulussa

Kommentti:

Taidekasvatusta kouluissa pitäisi pikemminkin lisätä, sillä se on voimakas vaikuttaja oman ilmaisun löytämiseen, oman tunne-elämän käsittelytaitojen, luovuuden, mielikuvituksen ja motivaation kehitykseen. Lisäksi se on omiaan antamaan mahdollisuksia kehittää mm. teknistä osaamista, itseilmaisua ja maailmantuntemusta historian ja estetiikan kautta. Havainto- ja tiedonkäsittelytaitojen, luovan ongelmaratkaisun, tulkintataitojen sekä itsearvioinnin kehityksen edistäminen ovat myös keskeisiä taidekasvatuksen tavoitteita. Näiden tavoitteiden kautta opitaan välttämättömiä taitoja. Ilman kattavaa taidekasvatusta ei ihmisellä ole samanlaisia mahdollisuuksia ja valmiuksia ymmärtää ja osata syvällisellä tasolla niitäkään asioita, jotka eivät suoranaisesti liity taiteeseen vaan esimerkiksi tieteeseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, medialukutaitoon, historiaan ja jopa politiikkaan.

Laiminlyönnit taidekasvatuksen suhteen näkyvät heikentyneenä kykynä ymmärtää ympäröivää maailmaa. Se on omiaan aiheuttamaan kansan jakautumista niihin, jotka kuluttavat korkeatasoisempaa ja niihon, jotka kuluttavat matalatasoisempaa kulttuuria. Valtaosa kansasta vieraantuu täysin korkeakultuurista ja tilanne korostuu entisestään. Ei siis ole ihme, jos vähätuloisen perheen lapsi kasvaa aikuiseksi, joka suhtautuu korkeakulttuuriin rikkaiden snobeiluna. Kulttuurin rappeutuminen näkyy televisio- ja radio-ohjelmien laadussa sekä uutisten ja sanomalehtien sisällön laadussa. Tämä taas johtaa yhä huonommin asioista tietoiseen kansaan ja ammattitaidottomaan hallitukseen. Lopulta laiminlyönnit näkyvät kansan huonovointisuutena ja tuottavuuden kasvun hidastumisena tai jopa laskuna.

Peruskoulun taito- ja taideaineiden tehtävänä on antaa oppilaille mahdollisimman laaja-alaisesti ja kattavasti kosketusta myös sellaisiin aiheisiin ja harrastuksiin, joihin he itse eivät välttämättä muuten kohtaisi.

Matematiikan osaaminen on nyt jo Suomessa sillä tasolla, ettei matematiikan tunneista ole varaa ottaa yhtään pois.

Lisäys:

Nykyisin edellytetään hygieniapassia jopa henkilöiltä, joka ei ammatikseen käsittele elintarvikkeita. Koulujen kemian- ja kotitaloudentunnilla opetetaan ainakin osittain jo tarvittavat tiedot, joten olisi loogista antaa muukin hygieniapassin suorittamiseen vaadittava koulutus ja mahdollisuus suorittaa hygieniapassi maksutta. Oppilaille tulisi antaa samat mahdollisuudet myös työturvallisuuskortin suorittamiseen. Tämä avaisi oppilaille paremmat ja tasavertaisemmat mahdollisuudet kesätöihin.

Rivi 725: 6. Kesäajan poistaminen

Kommentti:

Kannatan ehdottomasti tarpeettoman kesäajan poistamista. Aikavyöhykkeissä saattoi olla jotakin järkeä vielä silloin, kun maailma ei ollut yhtä verkottunut. Esittäisinkin siksi, että koko planeetalla siirryttäisiin käyttämään yhteistä UTC aikaa.

Rivi 776: 1. Taloudellinen vakaus ja kasvu

Kommentti:

En kannata yritystukien poistamista tässä skaalassa. Omavaraisuusasteen alentaminen ei ole kestävää kehitystä. Maataloustukien leikkaaminen tulisi vähentämään verotuloja enemmän, kuin mitä tukiin kuluu. On otettava huomioon, että maataloudella on suuri työllistävä ja vakauttava vaikutus. Valtion on tuettava aloittavia yrityksiä, päästöjen vähennyshankkeita ja sijoitettava suomalaiseen yritystoimintaan. Tukien leikkaaminen rajusti hidastaisi suomalaisen osaamisen kaupallistamista ja sen kautta saatavia verotuloja. Yritystukien myöntämisprosesissa tulisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota siihen, että tuki antaa lähitulevaisuudessa vastinetta. Verotusta tulisi jossain määrin yksinkertaistaa.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Kohta räjähtää oikeita pommeja

Mika Myllylän kuolema kiinnosti poliiseja niin kovin, että 153:a tietoja urkkineesta 90 henkilöä sai syytteen ja 46 selvisi syytteittä, vaikka syytekynnys ylittyi. Puolustusvoimien Viestikoelaitos vakoilee jo myös suomalaisten liikennettä. NSA:n ja GCHQ:n suorittama vakoilu on jo saanut valtioiden väliset suhteet kiristymään entisestään. GCHQ vakoili jopa G20-kokouksiin osallistuneiden puheluita sekä sähköposteja ja niin tehdessään tulehdutti suhteitaan ulkomaailmaan. Saksalaisministeri on vaatinut Britannialta selvitystä verkkovakoilusta. Mikäli tämä trendi jatkuu, on vain ajan kysymys milloin kybersota kiihtyy täysimittaiseksi sodaksi, jossa lentää oikeita luoteja ja räjähtää oikeita pommeja. Tietystä näkökulmasta tarkasteltuna voisi väittää, että näin on jo käynyt Iranin lähettäessä joukkoja Syyriaan.

Yhdysvalloissa ihmisten tietoja alettiin tehokkaasti urkkia 911-iskun jälkeen laaditun ja hyväksytyn Patriot Act-aloitteen toimesta. Urkintaa perusteltiin sillä, että se olisi välttämätön terrorismin vastaisessa sodassa. Kriitikot ovat sitä mieltä, ettei vakoilulla edes pystytä ehkäisemään terrorismia. Kaikista hyväksytyistä tietojen tutkintaapyynnöistä vain murto-osa on liittynyt terrorismiepäilyihin, joita varten lakimuutokset tehtiin. Vuosina 2011 ja 2012 kaikki vakoilupyynnöt hyväksyttiin. Lakia on toistuvasti väärinkäytetty USA:n kansalaisten perustuslain vastaiseen urkintaan. Lain piti olla vain väliaikainen, mutta vain muutamaa minuuttia ennen sen raukeamista sille annettiin 4 vuotta lisää jatkoaikaa.

Odotettavissa on, että vallasta sokaistuneet virkamiehet tulevat vaatimaan yhä vapaampia oikeuksia urkkia niin oman maan, kuin muiden maiden kansalaisten kirjastolainaamista, internetin käyttöä, puheluita ja muita tietoja. Siinä tilanteessa, kun tutkinnassa ei löydy tarpeeksi todisteita syyllisyydestä, syntyy herkästi halu laajentaa toimivaltaansa, jotta voisi osoittaa tutkimuksella olleen tuloksia. Niin kauan, kun on mahdollisuus tällaiseen toimivallan laajennukseen, sitä tullaan käyttämään väärin. Kun tutkinta ei etene, keksitään veruke urkkia vielä laajemmin jopa sivullistenkin tietoja ja käyttämällä lain porsaanreikiä jatketaan salakuuntelua sekä muuta urkkimista.

Tämä ei tule loppumaan ilman voimakasta vastalausetta. On surullista, ettei edes lähihistoria näytä opettaneen minkälaiseen tyranniaan tämä tie vie. Emme kai näe metsää puilta. Samaan aikaan, kun paheksumme entistä Stasi-vakoilua, hyväksymme hiljaisuudellamme nyt viranomaisten urkintavapauden laajentamisen, vaikka on jo selvää, ettei mikään viranomainen koskaan vielä ole sellaista valtaa osannut vastuullisesti käyttää. Erityisesti puistattaa näiden lakejen ja asetuksien laatiminen niin, että toiminta on käytännössä itsesäädeltyä, eikä viranomainen ole kellekkään tilivelvollinen. Jos turvattomuudentunnetta yritetään ehkäistä lisäämällä valvontaa, tullaan vain lisäämään turvattomuudentunnetta. On tehtävä periaatepäätöksiä kansalaisoikeuksien takaamiseksi. On kestämätöntä ajautua tilanteeseen, jossa joutuu pelkäämään viranomaisia, jonka tehtävänä oli taannoin vainoamisen sijaan suojella kansalaisia.

FRA on seurannut Ruotsin läpi kulkevaa nettiliikennettä viiden vuoden ajan. Tänä aikana yritykset ovat siirtäneet valvonnan takia toimintaansa pois Ruotsista. Electronic Frontier Finlandin puheenjohtaja Timo Karjalainen pitää avainsanoihin perustuvaa netin seulontavalvontaa ongelmallisena ja kysyy, mihin vedetään epäilyttävän viestinnän raja. Siihen voisi vastata, että rajaa ei ole. On täysin viranomaisen omasta arvioinnista kiinni tutkitaanko. Jo nykyiselläänkin poliisi voi hyvin heppoisin syin tutkia rikoksesta. Kotietsintään käytännössä riittää, että ylityöllistetty huumekoira haistaa repustasi makkarantähteet ja koiran kanssa työskentelevä poliisi haluaa tulkita sen merkitsemiseksi. Vaikkei mitään löytyisikään, käyttää poliisi siinä tilanteessa puhuttelutapaa, jonka voisi tulkita jo kunnianloukkaukseksi. Tarkoitus on luoda kuva siitä, että nyt kannattaa tunnustaa, ettet tee tilannettasi vaikeemmaksi enää. Olethan varmasti jäänyt jo kiinni. Ketä tahansa haittaohjelmien saastuttaman koneen omistaja, avoimen langattoman verkon ylläpitäjä, TOR-välityspalvelimen tai muun välityspalvelimen ylläpitäjä saattaa joutua tutkinnan kohteeksi. Tutkinnan aikana kuulustelijan tehtävänä on laillisesti käyttää henkistä väkivaltaa puristaakseen syyttömästäkin henkilöstä kaiken tiedon irti ja käyttämällä erinäisiä taktiikoita yrittää saada kuulusteltava sanomaan jotakin sellaista, jota voidaan käyttää häntä vastaan. Itse tällaiseen tilanteeseen joutuneena voin kertoa, että poliisilla on jo nyt aivan liian vapaat kädet terrorisoida miten huvittaa.

Poliisi ja Supo haluavat nyt lisätä verkkovalvontaa, vaikka on selvää, että tällaiset hankkeet ovat tuoneet paljon enemmän ongelmia, kuin mitä ne ovat ratkaisseet. Haluammeko seuraavaksi kenties vielä muuttaa lakiamme yhtenäisemmäksi Saksan lain kanssa ja asettaa yksityiset verkkojen ylläpitäjät vastuuseen verkoissa lähetettävästä tiedosta? Yksityinen avoimen verkon ylläpitäjä saa Saksassa tuomion lapsipornon lataamisesta tai levittämisestä, mikäli hänen verkkoaan käyttäen jonkun onnistuu ladata tai levittää lapsipornoa. Kenties tahdomme vielä jukisen rekisterin pedofiileista, niinkuin Yhdysvalloissa on tehty? Näin tämä syytön henkilö, jonka verkkoa joku kenties luvatta on käyttänyt, joutuu vielä julkisesti leimatuksi pedofiiliksi ja menettää kenties vielä kumppanin sekä maineen lisäksi työpaikkansakkin.

Pidän kirjesalaisuutta yhtenä pyhimmistä säännöistämme. En voisi kuvitella avaavani edes perheenjäsenelle osoitettua postia ilman erikseen annettua lupaa. Vielä vähemmän suvaitsen, että sitä tekisi viranomainen. On täydellisen absurdia, ettei sähköiseen viestintään suhtauduta samalla vakavuudella kuin kirjeeseen. En hyväksy sitä, että viranomaiselle pyritään hankkimaan yhä laajemmat oikeudet urkkia tietoja vaikka jo nyt tutkinnan kohteeksi voi todella helposti joutua tekemättä yhtäkään rikosta. Ensisijaisesti tulee olettaa, että henkilö omaa hyvät aikeet, eikä ole syyllistynyt rikokseen. Siitäkin huolimatta, että tätä henkilöä epäiltäisiin rikoksesta. Kansan massavalvonta ja internetestot eivät ole yhteensopivat tämän ajatuksen kanssa.

Ps. Tämän artikkelin avainsanoiksi olen valinnut tarkoituksella tiettyjä sanoja, jotta vaikka jokin tiedusteluelin tämänkin artikkelin löytäisi ja voisi siitä vaikka vähän opikseenkin ottaa. Tiedän. Olen optimisti.

Olen Varsinais-Suomen Piraattipuolueen piiriyhdistyksen varajäsen, Fedora-ambassador, Suomen Avaruustutkimusseuran jäsen, avoimen lähdekoodin kannattaja, hakkeri ja ohjelmoija.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Valta turmelee

Vallan tavoittelija ei milloinkaan koe saaneensa haalittua sitä tarpeeksi. Näin käy myös silloin, kun vallan tavoittelijana on valtio taikka yritys. Valtion tapauksessa vallan tavoittelun näennäisenä päämääränä on tarjota paremmat edellytykset sen kansalaisille. Ilman sitoutumista eettisiin ohjeisiin yritys toimii pelkästään markkinatalouden sääntöjen varassa ja tavoittelee järjestyksessä osakkaiden etua. Valtiossakin on osakkaita, mutta niihin ei kuulu suurin osa kansasta. Valtion päättäjien ja virkamiesten tulisi sitoutua eettisiin periaatteisiin, jotta voitaisiin varmistaa kansalaisten vapaus, hyvinvointi ja turvallisuus.

On väistämätöntä, että vallan kahvaan päässeiden johtajien joukossa on paljon niitä, jotka päättäessään asioista ajavat omaa etuaan. Liiallinen valta kuitenkin turmelee. Vallan keskittyessä kyky käyttää sitä tasapainoisesti kaikkien edun hyväksi heikkenee. Kansalaisten kyky voimaantua ja osallistua yhteiseen päätöksentekoon on yleensä kääntäen suhteessa vallan keskittymiseen.(En ota tässä nyt huomioon sitä tilannetta, kun kansalaiset on ajettu niin ahtaalle, että syntyy vallankumouksia)

Valtioiden lisäksi maailmassa on monia erilaisia valtaa tavoittelevia tahoja. On suuryrityksiä, ideologisia liikkeitä, sotilasliittoja, taloudellisia liittoja, tiedusteluelimiä, poliisi, kunnat, tekijänoikeusjärjestöt, patenttien haalijoita yms. Valtion tulisi kuitenkin rajoittaa vallan hankintaa. Mikäli niin ei tehdä, on todennäköistä, että hankittu valta näyttäytyy uhkana muille valtioille ja omille kansalaisille. On surullista jälleen huomata, että viis veisataan siitä, mitä historia on opettanut. Milloin viedään Nalle-Puh läppäreitä, milloin suunnitellaan verotettavaksi pelkästään vastapalveluksiin perustuvaa aikapankkitoimintaa. Suostuisikohan verottaja vastaanottamaan verot toveina vai vaatisiko se rikkomaan aikapankkitoiminnan periaatteita ja muuntamaan verotovini euromääräisenä maksettavaksi?

Se, että teknologia antaisikin mahdollisuuden tarkemmalle valvonnalle, verotukselle ja muulle ihmisten hallinnalle, ei tarkoita sitä, että niin pitää tehdä. Vallan haaliminen väistämättä johtaa ihmisoikeuksien loukkauksiin(paitsi tietysti silloin, kun vallassa olevat ovat päässeet lobbaamaan taikka määrittelemään ihmisoikeudet oman mielensä mukaisesti).

Absoluuttisen kontrollin tavoittelu ei ole kenenkään edun mukaista. Jos rikosten ja rikkeiden tekijät saataisiin 100% varmuudella kiinni, eivät yhteiskunnan resurssit riitäisi mitenkään rangaistusten toimeenpanemiseen. Jos lähes kaikki työstä maksamatta jäänyt vero huomattaisiin, muuttuisi maamme yhä eriarvoisemmaksi. Naapurin poika ei voisi nurmikonleikkuusta tienata moporahojaan vaikka lopulta verottajan kirstuun tippuisikin mopon arvonlisävero, vaan leikkuutyö tehtäisiin joko itse tai sen tekisi joku ammatikseen kalliilla. Tietokoneen korjausta tuttavalle ei uskaltaisi alennetulla toimeentulotuella hädin tuskin pärjäävä tehdä. Mitä enemmän pienistä tilapäisistä töistä verotetaan, sitä vähemmän vallassa olevien tarvitsee nähdä vaivaa, jotta ihmiset saisivat pätkätöiden sijaan pitkäaikaisia työsuhteita. Jos aikoisi nykyjärjestelmässä täysin laillisesti toimia, kannattaisi taloudellisesti istua kotona passivoitumassa ja syrjäytymässä sen sijaan, että tekisi edes pätkätöitä.

Verottaja on jo vuosia tehnyt voimakasta propagandan tuoksuista kampanjaa ja on sillä varmasti vaikuttanut jo yleiseen mielipiteeseenkin siitä, mitä tulisi verottaa. Tekijänoikeusjärjestöt ovat käyttäneet kaiken luovuutensa luodakseen ihmisille haluamansa käsityksen oikeasta ja väärästä tekijänoikeuden alaisen materiaalin käyttämisessä. Tiedusteluelimet, poliisi ja muut viranomaiset ympäri maailmaa ovat haalineet itselleen yhä enemmän valtaa pelottelemalla rikollisuudella ja terrorismilla. Samaan aikaan juurikin vallan keskittyminen on suurimpia syitä terroritekojen uhkaan ja rikollisuuteen. Liian usein järjestelmään turhautuneiden ihmisten epätoivoiset väkivallanpurkaukset pyritään liittämään johonkin "terroristijärjestöön", koska yksittäisten tapausten tunnustaminen sellaisiksi haittaa tavoitteisiin, valtaan, pääsemistä.

Elämme globaalia (kylmää) sotaa muistuttavassa tilassa, jossa konkreettisten aseiden lisäksi kauhun tasapaino järkkyy joka päivä myös vallan keskittymien tiheentymisellä. Terrori-iskujen lisäksi jo maiden omat kansalaiset osallistuvat yhä enemmän mielenosoituksiin valtiota tai muuta valtaa väärinkäyttänyttä tahoa vastaan.

Ratkaisu vallitsevaan tilanteeseen ei ole yhä enempi vallan haaliminen. On osattava päästää irti. On kyettävä tunnustamaan itselleen, että kaikki ei ole hallinnassa. Meidän tulee lyhentää niitä hyllymetrejä, joissa nykyiset lait ja säännöksemme ovat. On hyväksyttävä, että yksittäisellä kansalaisella voi olla kyky tehdä lähes mitä vain vaarallista ja antaa asian olla. Ainoa tapa tehdä ihminen vaarattomaksi on poistaa aivot. Viranomaisten tulee uskoa kansalaisten vilpittömyyteen silloinkin, kun he olisivat vilpillisiä. Toisin päin, niinkuin nykyään toimitaan, järjestelmä ei toimi. Kansalaiset, perehtykää yhteiskunnan asioihin ja historiaan. Osallistukaa puoluetoimintaan kunnassanne. Näin saamme päättäjiksikin niitä, jotka ovat oikeilla jäljillä.

ps. Suomessa suuri osa kansasta on pidetty lauhkeana tarjoamalla näennäistä turvallisuutta ja mukavuutta samalla kun todellista turvallisuutta ja yksilönvapauksia on karsittu. Lähes aina pahimmat lakipykälät ilmestyvät lakikirjoihimme suuremman lakiesityksen mukana. Tätä "pientä pahaa" on vähätelty ja lakiesitykset on usein ajettu läpi sellaisenaan. Olisi kuitenkin parempi hylätä tällaiset lakiesitykset kokonaisuudessaan, kuin ajaa ne väkisin läpi. Mikäli lakimuutoksen tarve on tarpeeksi suuri, löytyy silloin myös tahtoa ja aikaa tehdä esityksistä sellaisia, että ne voidaan kokonaisuudessa hyväksyä ilman, että tarvitsee sitä "pientä pahaa" sisällyttää. Lakien yhtenäistäminen kansainvälisesti saattaa kuulostaa äkkiseltään hyvältä idealta, kunnes tutustuu muiden maiden lakeihin. On lakeja, joissa yhtenäistäminen ei voi tuoda parempaa lainsäädäntöä Suomeen. Silti ulkoisen painostuksen johdosta niitä pyritään yhtenäistämään.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Fakta: Suomalaisessa mediassa levitetään propagandaa

Ilmaisin aikaisemmin Facebookissa mielipiteeni Savon Sanomien toimittajasta Asta Tenhusesta erään hänen artikkelinsa perusteella.


Vastaukseni kommenttiin alkoi kasvaa jo blogikirjoituksen kokoiseksi teokseksi joten tuntui johdonmukaiselta myös julkaista se blogissa.

No mikäs minua sitten vaivaa uutisoinnissa?

Toimittaja välittää otsikoinnillaan sellaisen viestin, että joku olisi kannabispäissään ajanut jonkun perään. Vasta artikkelitekstistä saa selville, että ainoa yhteys kannabiksen ja peräänajon välillä on epäillyn väittämä siitä, että olisi käyttänyt kannabista viikkoa ennen tapahtumaa. Väittämä itsessäänkin on hyvin todennäköinen yritys selittää pikahuumetestin positiivinen tulos, koska yleisen käsityksen mukaan kannabis näkyisi testeissä paljon kauemmin, kuin sen vaikutus. Epäillyn pikatesti näytti artikkelitekstin mukaan positiivista amfetamiinille, mutta artikkelista ei saa edes selvää saatiinko positiivinen testitulos jollekkin muulle aineelle.

Toimittaja on toiminut sensaationhakuisella otsikoinnillaan hyvän journalistisen tavan vastaisesti eikä kyennyt edes kirjoittamaan uutisartikkelia niin, että se täyttäisi uutisen perusedellytykset: vastata selkeästi mitä-, missä-, milloin-, miksi-, miten- ja kuka-kysymyksiin. Lisäksi on vähintäänkin kummallista, että toimittaja valitsi artikkelissa huomionkohteeksi juurikin kannabiksen, vaikka artikkelissa mainitaan ainoastaan positiivinen amfetamiinitestin tulos. Kortistoon toimittaja joutaisi mielestäni ihan sen tähden, että työttömänä on varmasti toimittajia, jotka kykenisivät puolueettomaan ja asialliseen uutisointiin ja jotka siten olisivat pätevämpiä toimittajan työtä tekemään.

Kyseinen toimittaja on aiemminkin paljastunut puolueelliseen aiheen käsittelyyn kannabiksen ollessa kyseessä. Googlaa Asta Tenhunen. Tämän toimittajan "uutisartikkelit" ovat toistuvasti propagandaa jonka tavoitteena on yleisen mielipiteen taivuttaminen kannabisvastaiseksi.

Toimittajalla saa olla henkilönä omia mielipiteitä, aatteita ja tavoitteita, mutta se taas ei ole sopivaa, että ne ilmenevät harhaanjohtavana otsikointina, virheellisten tietojen sijoittamisena artikkeleihin, kunnianloukkauksina ja puolueellisten lähteiden käyttämisenä.

Käynnissä on kansalaisaloite kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopumisesta ja yleinen mielipide kannabiksesta on ollut myönteisempi kuin aikaisemmin. Tämä saa monet vannoutuneet kannabiksen vastustajat käyttämään arvelluttaviakin keinoja yrittäessään muokata yleistä mielipidettä. Tämä toimittaja sattuu olemaan näkyvä esimerkki siitä, millaisia keinoja kannabiksenvastustajien leirissä kannatetaan.

Mikäli kuulit kansalaisaloitteesta vasta nyt, voitkin kiittää tätä toimittajaa allekirjoittamalla aloitteen.

Aiheeseen liittyvää:

http://k4rv1n3n.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132133-voiko-sanomalehteen-luottaa
http://mikaisomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132470-oikaisuvaatimus-savon-sanomille
http://kieltolaintoinenkierros.blogspot.fi/2013/02/inhoa-pelkoa-ja-muutama-rypsipossu.html
http://uusimaailmanjarjestys.wordpress.com/2012/08/03/propaganda-ja-nykyaikainen-sodankaynti-informaatiosota/
http://postimage.org/image/v995j6szt/